Kesäloman viimoisina päivinä suunnittelin ns. pehmeää laskua työelämään. Ensimmäisen päivän ainoa tehtävä oli käydä sähköpostit läpi. Vaan kuinkas sitten kävikään. Ilmeisen hiljaisen alkukevään jälkeen asiaskunta onkin sitten päättänyt aktivoitua, ja juuri silloin kun olen kolme viikkoa ainoana ihmisenä hoitamassa näitä hommia. Eli ensimmäinen päivä meni kiireessä ja toinen päivä on ollut vieläkin kiireempää. Ei siis tietoakaan siitä, että olisi voinut ottaa vähän kevyemmin. Olin suorastaan järkyttynyt, kun pöydällä oli valtaisa kasa paperia odottamassa minua, ja sähköposti pullisteli lisähommista. On niin kiire, että ei rehellisyyden nimissä oikein tiedä mitä sitä rupeaisi tekemään. Perä puutuu istumisesta, mutta kun ei oikein kerkiäisi mihinkään jaloittelemaankaan.

No, loppuviikko meneekin sitten pehmeämmin. Torstaina katsomaan Madonnaa ja perjantaina lyhyt päivä töissä, mikäli jaksan tulla ollenkaan. Ennen sitä pitäisi kuitenkin saada tyhjennettyä työpöytää aika dramaattisesti. Tiedän että töistä ei saisi nurista, kun niitä on, kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa. Että ei muuta kuin takaisin sorvin ääreen.