Ei mee vahvasti meikäläisellä äiti-rintamalla. Huomattiin eilen Miehen kanssa, että esikoisella ovat korvat ihan tulipunaiset ja rakkuloilla. Kevät tuli tänne kohinalla ja lapset pääsivät lippiskauteen. Paha vaan, että kumpikaan ei hoksannut, että ne korvat vois suojata vaikkapa aurinkorasvalla. Esikoisen kasvot ovat päivittyneet kevään aikana pikkuhiljaa, mutta pipokautta eläessä ei sitten ymmärretty, että korvat ovat olleet ihanassa pimeydessä reilut puoli vuotta. Lapsipolon korvat siis saivat parin päivän aikana niin paljon aurinkoa, että paloivat. Nyt sitten illalla laitetaan korviin bepanthenia ja aamulla aurinkorasvaa. Tuntuu todella typerälle, että moinen asia ei edes tullut mieleeni. Ja luonnollisesti se, että lapsi on jostain kohtaa kipeä, aiheuttaa henkistä tuskaa myös äidille. Varmaan joskus tulevaisuudessa esikoinen antaa minulle äitienpäivälahjaksi käristettyjä korvia..

Bloggaaminen on jäänyt vähille ihan siitä syystä, että en ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittamaan mitään. Nyt kun pää toimii aika ajoin paremmin, on asiaakin ollut mielessä vaikka kuinka paljon, mutta kun en vaan ehdi pukea niitä sanoiksi saakka. Töissä on kiire, ja kevään lopulta saavuttua tännekin, tulee illat vietettyä ihan jossain muualla kuin koneen ääressä sisällä. Psyyken tila vaihtelee. Joskus jaksan paljonkin, toisinaan taas se sängystä nouseminenkin tekee tiukkaa. Lisäksi sain lopulta diagnoosin vuosikausia vaivanneeseen jalkavaivaan: välilevyn pullistuma. Nyt sitten jännätään auttaako jumppa vai joudunko puukon alle. Näköjään tää ikä alkaa painamaan, kun vähän väliä joku paikka ilmoittelee olemassaolostaan vähän ikävämmällä tavalla.

Kuu vaihtui toukokuuksi ja meillä alkoi kurinpalautus. Olemme Miehen kanssa herkutelleet viime kuukausina antaumuksella ja sen kyllä huomaa. Nyt sitten koitetaan karsia turhia kaloreita ruokavaliosta pois ja saada joku roti sokerin syöntiin. Seuraava herkuttelupäivä on puolentoista viikon päästä, ja kaapit notkuvat herkkuja, joten itsehillintää tarvitaan.