Aloitin Hilja Ilveskero - sarjan loogisesti sarjan toisesta osasta. Mutta ei se mitään, sillä vaikka viittauksia päähenkilöiden elämään oli runsaasti kirjan aikana, sitä pystyi lukemaan ihan itsenäisenä teoksena. Ja hyvin pystyikin. Luin kirjan yhdeltä istumalta eilen. Luku-urakka päättyi yhden aikaan yöllä. En vaan pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni ennen kuin pääsin loppuun.

Ilveskero-sarja on trilogia, joka kertoo turvallisuusalan koulutuksen saaneesta Hilja Ilveskerosta, joka toimii sarjan ensimmäisessä kirjassa henkivartijana ja toisessa taas ravintolan yleisnaisena ja turvallisuusvastaavana. Kirjan alussa Hilja lähtee tapaamaan rakastettuaan Italian hulppeisiin maisemiin. Kesken romattisen vierailun mies katoaa ja tilalle ilmestyy ruumis. Ruumis saa Hiljan pakenemaan takaisin kotimaahan. Ja siitä seikkailu alkaa, eikä lisäruumiiltakaan säästytä.

Vaikka kirjassa seikkailaan Euroopassa sekä Venäjän, että Italian mafioiden parissa, ei se kuitenkaan ole millään lailla teennäisesti kirjoitettu. Hahmot on kirjoitettu hyvin elävän oloisiksi, eikä välillä oikein meinaa ymmärtää mikä on totta ja mikä kirjan tarinaa. Tempauduin niin tosissani juoneen mukaan, että voin melkein haistaa ravintolan ruoan ja nähdä silmissäni Hiljan lapsuudenmaisemat. Ihan off-topicina kerrottakoon, että Hilja on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin isäni ja Hilljan sukulaiset taas saman nimisiä kuin omat sukulaiseni. Ehkä myös tämä oli omiaan hämärtämään todellisuuden rajaa.

Jos siis tykkäät dekkareista ja erityisesti Leena Lehtolaisen dekkareista, lue Ilveskero-sarja. On jopa parempi kuin Maria Kalliosta kertova sarja. Nyt koitan metsästää sarjan ykkös- ja kolmososaa jostain.