En millään jaksa muistaa, olenko jo raportoinut kuopuksen ensiaskeleista. Sellaiset siis otettiin pari viikkoa sitten. Nyt poika kovasti harjoittelee kävelemistä, ja osaapa jo nousta itse ilman tukea seisomaankin. Tämän hetken paras leikki on ehdottomastise, että mennään keskelle huoneen (mikä tahansa käy) lattiaa ja siitä lähdetään ensin varovasti, sitten suorastaan juosten huoneen reunoja päin. Ja toki katselijoiden on osattava asianmukaisesti ihastella temppua. Niin se vauva kasvaa.

Sanojakin tulee, ihan siis sellaisia, joita toistetaan ja jotka tunnistaa muutkin kuin äiti. ja se paras sana tietty on "Äittä". Yleensä sanaa käytetään silloin kuin äittä on tehnyt jotain tylsää, kuten laittanut pikkumiehen omaan sänkyynsä jäähylle tai maidottelemaan, eikä heti paikalla ensimmäisestä älähdyksestä ole kaveria hakemassa sängystä pois.

Ja se itse syöminen ei suju sen siistimmin kuin ennenkään. Äiti tosin on oppinut sen verran, että vaihtaa kotiin tullessa vaatteet, että edes joku osa vaatevarastosta olis käyttökelpoinen työelämässä.

Ja sit samaan postaukseen vinkki: Varmaan muillekin neulojille on kertynyt lankoja, joiden materiaalista ei ole tietoa, tai joita ei tule käytettyä enää mihinkään. Ainakin meillä poikien päiväkotiryhmä otti oikein mielellään vastaan jämäkerät, joita käyttävät askarteluissa. Ainakin minulle langat ovat kuin kirjoja, sitä huonointakaan ei millään raaskis heittää pois.

Toivotan kaikille tasapuolisesti oikein talvista helmikuuta. On kuulkaas mahtavaa kun päivä pitenee, eilen töistä lähtiessäni neljän jälkeen ei enää ollutkaan pilkkopimeää.