Elämäni on muuttunut jostain omituisesta syystä niin hektiseksi, että blogi on alkanut olla lapsipuolen asemassa ja heitteillä. En vaan millään ehdi kirjoitella ajatuksiani tänne, kun töissä pitää oikeasti tehdä töitä. Ainakaan meidän alalla ei siis tuo joka tahon pelottelema talouden notkahdus näy vielä millään lailla.

Mut jos ei ole aikaa, ei juuri ole sitä kirjoitettavaakaan. Tai siis mieleeni tulee päivittäin montakin juttua joista kirjoitella, mutta sitten tositilanteessa pää on otsikon mukaisesti tyhjää täynnä. Pimenevä syksy aiheuttaa omat haasteensa elämälle, syysmasennusta tuntuu pukkaavan päälle.

Yleiskatsauksena elämääni noin yleisesti:

Viikon kohokohta töissä on toimiston ainoan sinkkumiehen treffitilanne: oliko treffit, kenen kanssa, miten meni ja seuraako jatkoa. Enkä siis ole ainoa, vaan koko yksikkömme seuraa tilannetta kiinteästi. Joo, ollaan me ehkä vähän säälittäviä :)

Kotona aika menee pyykkihuoltoon ja lastenhoitoon. Sikäli mikäli mitään ehdin/jaksan tehdä. Kotona vallitsee alati paheneva kaaos, johon en tunnu saavan mitään otetta. Tavoitteena olis saada eteinen ja keittiö pidettyä jotenkin siistinä, mut joinain päivinä sekin on ihan liikaa. Haaveilemme Miehen kanssa eteisremontista, jonka jonkun harhan vallassa kuvittelemme selkeyttävän tilannetta jotenkin. Mut kun pitäis olla ne rahat ja sit joku joka purkais ja sit joku (toinen?) joka rakentais tilalle uutta.

Lapset kasvavat ja oppivat uutta. Ja saavat traumoja. Kuopus on ihastunut Muumeihin ja katsoo niitä mielellään joko telkkarista tai tietokoneelta. Viikoloppuna katselun alla oli se muumiseikkailu, jossa on Mörkö. Ensimmäinen osa meni ihan jees, kun se Mörkö ei tehnyt muuta kuin örisi. Mutta toisessa osassa, joka alkaa Muumipeikon nähdessä painajaista, jossa Mörkö jahtaa tätä, Kuopus päästi hämmentävän kovaa ja korkealta huudon. Enkä muuten ole ikinä varmaan nähnyt lapsen kiipeävän syliin niin nopsaan. Pikkupojan sydän läpätti pelosta niin lujaa, että oli pompata rinnasta ulos. Ja mitä tekevät säikähtäneen lapsipolon vanhemmat? No nauravat itsensä luonnollisesti tärviölle. No okei, ja sammuttavat tietokoneen ja keksivät sitten jotain vähän vähemmän traumatisoivaa puuhaa. Mutta kovin oli Kuopuksen puheessä "Möökö" läsnä koko loppuillan.

Käsityörintamalla neulotaan edelleen Kelotakkia. Ja ne Paraphernaliat ovat edelleen kesken. Täytynee varmaan pakolla rykäistä ne valmiiksi, kun alkavat nuo pakkasaamut lähetä uhkaavasti. Pääsee brassailemaan sit töissä ihanilla itsetehdyillä sukilla. Räveltämön kautta ostin itselleni huivilankaa, TeeTeen Elegantia kolme vyyhtiä. Lanka päässee puikoille jossain kohtaa ja siitä muodostunee huivi Nancy Bushin huivikirjan ohjeella. Joululahjoja ei ole vielä edes aloiteltu, joten alkaa vissiin kiirettä pitämään siinäkin kohtaa. Uusi Ullakin meni ilmestymään. Ihastuksen huokauksia kirvoitti Eiku-huivi, Charlotta toinen sukat sekä Merenkulkija sukat, muita ohjeita mitenkään väheksymättä. Ihan jokaisen ohjeen voisin kuvitella neulovani.

Laihdutusrintamalla on havaittavissa pientä edistystä. Pari kuukautta meni ihan hukkaan, kun en vaan jaksanut, mutta nyt on taas päästy alkuun. Viime viikon pudotus oli 700g. Kymmenen kilon tavoitteeseen on matkaa 2,3 kg ja toivon todella, että saan nämä kilot pois ennen joulua. Lomalla olis sit aikaa köllötellä laavakivihieronnassa.