Olen viime syksystä alkaen, tilanteen työpaikalla ollessa se mikä oli, haeskellut kaikessa hiljaisuudessa uutta työpaikkaa. Uusi toimenkuvani ja udet työkaverit ovat ihan jees, mutta en usko vakanssini olevan kovin vakaa. Ensimmäinen vastatuuli kun pukkaa, niin olen melko varma, että lennän firmasta ulos kuin leppäkeihäs.

Olen enemmän ja vähemmän paniikissa lähetellyt hakemuksia paikkoihin, jotka tarjoaisivat edes jotain minua kiinnostavaa. Osaan minulla ei ole ollut minkäänlaista alan kokemusta, osaan taas enemmän. Ilmeisesti en osaa markkinoida itseäni kirjallisesti riittävän hyvin. Olen haka laatimaan humoristisia hakemuksia, mutta tosi paikan tullen on aina mennyt pupu pöksyyn ja matkaan on lähtenyt sangen kankea ja virallinen hakemus. Hämmästyttävän suuri osa firmoista ei edes vaivaudu ilmoittamaan, että tehtävään on valittu joku muu. Luulis että nykytekniikalla se olis hurjan helppoa ja nopeaa, mut ilmeisesti ei. Jos joku työnantaja sattuu tätä lukemaan, niin antaa firmasta tosi kehnon kuvan tuollainen.

Tänään sitten oli puhelin soinut pariin otteeseen. Vastaajaankin oli jätetty viestiä. Ja millainen viesti! Minut halutaan työhaastatteluun ylihuomenna. Eihän se haastattelu takaa työpaikkaa, mutta ainakin se on merkki siitä, että olen kiinnostava työnhakija ja itseluottamukseni saa edes jonkunverran pönkitystä. Ja koska minulla on, ainakin tällä hetkellä, se vakipaikka, niin ei tarvitse paniikissa öitään valvoa ja sortua sitten haastattelussa hölmöihin mokiin. Työpaikka vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, ja toimiala on kohtalaisen vakaa. Että torstaina klo 12 --> kaikki kynnelle kykenevät saavat sitten pitää peukkuja pystyssä. Kaikesta huolimatta, otsikon sanoin: jänskättää.