Se on kuulkaas sellanen juttu, että tässä iässä ei paljon kandeis enää viikonloppuisin valvoa. Ei vaikka seura olis mitä parhainta ja vaikka miten harvoin päästään samalla porukalla iltaa istumaan. Koska se puoli kolmeen saakka valvottu yö rankaisee väistämättä. Seuraavana ja sitä seuraavana ja vielä sitäkin seuraavana päivänä. Kun neljän tunnin yöunien aikana herää vielä kaksi kertaa lasten vuoksi, niin ei ollu kauheen pirtsakka äiti-ihminen seuraavana aamuna. En edes uskalla ajatella miten karsee olis olo jos oltais vedetty kännit. Nyt juhlittiin irtisanoutumistani ja uutta työpaikkaa kotioloissa muutamalla kuoharipullollisella.

Lauantai meni ihan sumussa, tuijotin poikien päiväunien jälkeen noin puolen tunnin välein kelloa, kun odotimme Miestä palaavaksi poikien reissultaan eteläisestä naapurivaltiosta. Turhaan tuijotin, sillä Mies kotiutui ihan aikataulun mukaan noin 5 minuuttia ennen poikien nukkumaanmenoa. Pojat oli kyl innoissaan väsyneestä äidistä, kun saivat katsella piirrettyjä aikas tavalla normaalia enemmän ja ulkonakin ehtivät uimaan kuralätäköissä ennen kuin väsyneen äidin aivot rekisteröivät tapahtuneen. Mut onneks kura ei ole vaarallista, ei edes syötynä näköjään..

Mutta en kyllä vaihtais mahtavan mukavaa perjantai-iltaa edes niihin kahdeksan tunnin yöuniin. Pitäis totta vieköön tehdä moisesta tapa. Josko joskus vaikka minäkin pääsisin kotoa yöksi pois. Kun ilman mitään "syytä" en vaan raaski. Mut nyt on äidin mielenterveyttä hoidettu taas hetkeksi eteenpäin.