9789511252542.jpg

Esittelyteksti kustantajan (Otava) sivuilta: Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn Kanaalisaarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista. Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.

Tämän vuoden paras lukemani kirja. Kirja jonka ohitse olen kävellyt lukemattomia (heh heh) kertoja niin kirjastossa kuin kirjakaupassakin. Monen monituista kertaa kirjan on ollut kädessäni, olen sitä selannut ja palauttanut takaisin hyllyyn. Miksi, oi miksi? No siksi, että kirja on kirjoitettu kirjemuotoon, josta en yleisesti ottaen pidä. Mutta tämä kirja vei sydämeni Kanaalisaarille ja vuoteen 1946. Pidän historiasta, pidän toisen maailmansodan aikaisesta historiasta. Luulin tietäväni aiheesta paljon, mutta Kanaalisaarten miehityksestä en tiennyt. Kirja on paitsi historiallisesti kiehtova, myös kirjallisesti äärettömän kauniisti ja elävästi kirjoitettu. Mary Ann Shaffer sairastui vakavasti kirjoittaessaan kirjaa, ja menehtyi sairauteensa myöhemmin. Hänen sisarentyttärensä, lastenkirjailijana tunnettu Annie Barrows viimeisteli kirjan valmiiksi. Tätä kirjaa luin hitaasti nautiskellen, peläten sen loppumista. Minusta kirja oli taianomainen, se vei mukanaan.

Suosittelen sota-ajan historiasta kiinnostuneille. Kirjassa on romanttinen vivahde, mutta varsinaisesti en laske sitä romantiikaksi.