Joo, taas tätä. En edes viitsi alkaa miettimään osaa, kun näitä on kirjotettu niin monta kertaa.. Nyt on varmaan joku talviherkistelykausi meneillään, kun kaikki itkettää taas. Eikö nuo hormonit vois alkaa pikkuhiljaa tasottumaan, vai onkohan täs nyt kyse jostain muusta. Alkaa tuo normaaliin elämään kuuluva toiminta olemaan aika haastavaa, kun tämä äippä itkee pillittää joka asiasta.

Viime aikojen itkettäjiä:

  • Kuorosodan finaali. En koko sarjaa ole seurannut ikinä, ei kiinnosta, mutta eilen olis sit telkkari auki. Kun näin OYKS:an lasten syöpäosaston potilaat ja sit kun se Oulun kuoro voitti, niin hanat aukes. Mietin et miten paljon sillä 40 000 €:n potilla voidaankaan tehdä pienten potilaiden toipumisen hyväksi. Tietty sitä sit mietti et mitäs jo oma lapsi sairastuu ja miten sitä itse pärjäis pelkojen kanssa ilmat että lapsi huomaa äidin olevan pelon takia paskahalvauksen partaalla. Turha lienee sanoa et viimeinen ajatus ei ainakaan helpottanut itkua millään lailla.
  • Joululaulutilaisuus. En tiedä onko kauneimmat joululaulut ihan sovelias nimitys, kun laulut oli sovitettu heviversioiksi. Yhtäkaikki, tämmöselle rankemman musiikin ystävälle heti alkusoitto, Pieni rumpalipoika sai vedet silmiin. Eivätkä muutkaan laulut päästäneet yhtään sen helpommalla.
  • Joulu.  Ihan noin yleisesti ottaen kaikki jouluun liittyvät arkiset ja hengelliset jutut itkettää. Joulukorttien valinta oli kans sellanen paha paikka. Ja entäs sit ne saadut kortit, kummitytön itseaskartelema etenkin oli liikuttavan ihana.
  •  Lapset. Jokainen ihanan ihana hetki lasten kanssa. Ja osa niistä huonommistakin. Ne vaan on niin lutusia. Ja se että että ne kasvaa niin nopeaan. Ja se että meille ei enää tule vauvoja. Ja Antin sairaasta saamat Marttojen neulomat villasukat (kyllä on ihan käsittämätöntä, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka viitsii neuloa vieraiden ihmisten vauvoille sukkia!)
  • Heikki Hurstin haastattelu radiossa. Maailmalla on vielä toivoa, kun kerran on hänen kaltaisiaan ihmisiä.
  • Muutamat blogit. Erästä blogia en voi lukea kuin kirjoitus kerrallaan, kun itken valtoimenaan. Ei sovi työpaikkalukemiseksi.
  • Ja ne perinteiset: joka ikinen tv-ohjelma (mm. Pelastushelikopteri), elokuva, puolet lukemistani lehdistä, iso osa sanomalehden uutisista, tv:n uutiset, luetut kirjat ja muut lehdet.