Ei oikein bloggaaminenkaan ole innostanut, kun väsymys on ottanut ihan reippaan askeleen eteenpäin. Mikään määrä unta ei meinaa riittää. Ja kun tässä pisteessä ollaan, niin olo on jo yliväsyneen puolella ja se unen päästä kiinni saaminen on yhtä tuskaa. Eilen illalla Miehen kanssa nauraminen muuttui itkuksi. Vielä pitäisi kaksi viikkoa jaksaa ja päästään lomalle. Nyt tuntuu siltä, että huominen päiväkin on liikaa. Silmänaluset ovat muuttuneet pysyvästi mustiksi.

Töissä asiat vielä hoituvat jotenkuten, mutta kotona kaikki on rempallaan. Häävalmistelut eivät ota sujuakseen, viikonlopun yo-juhlat häämöttävät, eikä kukaan ole tehnyt mitään lahjan eteen. Minä aion olla itsekäs paska ja olla tekemättä mitään asian eteen. Hoitakoon muut välillä. Ompelijan sen sijaan sain hankittua, en sitä joka alunperin puvun lupasi ommella, vaan ihan muualta. Pitäisi varmaan ruveta tekemään niitä Miehen naureskelemia listoja taas, jotta kaikki tulee hoidettua ajoissa.

Vajaa kolme kuukautta laskettuun aikaan, ja siitä milteipä 2 kuukautta lomalla, joten eiköhän se väsymys ala hellittää.. Vote on taas aktiivisempi etenkin ilta-aikaan kuin esim. viime viikolla. Lisäksi ipana todistaa vääräksi maanantaina kuulemani väitteen, ettei sokerilla ole mitään tekemistä lasten aktiivisuuden kanssa. Kyllä minulla ainakin alkaa sellainen mylttäys tuolla mahassa, kun jotain sokeria elimistöön menee. Heitellään kärrynpyöriä ja voltteja ja kuperkeikkaa minkä napanuora antaa myöten. Kohta lienee aika koittaa miten ison tavaran pikkuinen saa potkaistua mahan päältä pois :o)