Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on hyvä muisti. Sitten tulin raskaaksi ja iski raskausdementia. Lapsen syntymän jälkeen tilanne ei helpottanut, vaan yövalvomiset ja imetys veivät loputkin. Töissä hanskasin tilanteen sitten hetken aikaa paremmin, mutta toinen raskaus, yövalvomiset ja imetys tuhosivat sitten viimeisetkin. Minä ei siis ihan oikeasti muista mitään, mitä ei ole kirjoitettu lapulle ylös sellaiseen paikkaan, jossa se lappu osuu näkökenttään monta kertaa päivässä. Ja se vähä jonka muistan, se sitten vaan jää tekemättä muuten vaan..

Näin toissa yönä unta, että oli päässyt opiskelemaan. Opiskelupaikka oli tämä nykyinen kotikaupunkini. Jostain kummallisesta syystä kuitenkin vuokrasin itselleni pikkuyksiön opiskelijasuntolasäätiöltä kaupungin pääkadun varrelta. Miehen kanssa unessa mietimme päätöstä, että onhan se kätevää ettei tarvitse pitkäksi venyneiden koulupäivien jälkeen ihan joka päivä ajaa kotiin saakka. Meiltä keskustaan on siis ihan oikeassa elämässä 9 km. Lähelle kotia pääsee monta kertaa tunnissa, aamusta iltamyöhään kahdellakin bussilla. Ja sit meillä on myös auto, joka on ainoastaan minun käytössäni.. Mutta siis, unessa opiskelija-asuntolan takapihalla oli pieni parkkipaikka. Kyselin asuntolan "respasta", että millähän konstilla pihalta sais autolle paikan. Nainen sanoi, että paikat on yleensä varattu niille, jotka autolle tarvitsevat paikan esim. jonkun vamman takia, mutta että odotas hetki, hän kirjoittaa sinulle lupalapun. Sain lupalapun ja siinä luki paikan tarvitsemisen syynä muistihäiriö. Muistan unessa ihmetelleeni, että jos on muistihäiriö, niin onko paikkaan oikeutettu siksi, että ei muuten välttämättä muista minne sen auton milloinkin parkkeeraa.

Nyt vasta tuli mieleen, että mitähän minä olen oikein unohtanut, kun kerran alitajuntakin vihjailee asiasta...