Meillä ei neulota tällä hetkellä mitään. Vaikka miten paljon haluaisin ja pitäisi. Lähinnä haluaisi. Kun olis synttäreitä tulossa ja joulukin. Näin vauvaperheessä kaikki on aloitettava hyvissä ajoin. Että sori J, sukkia et ihan synttäripäivänäs tule saamaan.

Ja syynähän on se, että ranteet ja hartiat ovat aivan käsittämättämän kipeät. Särkylääkkeiden voimalla taas mennään yöt. Ja päivätkin, kun päätä särkee infernaalisesti. Tuleepahan vietettyä enemmän laatuaikaa lasten kanssa, kun ei oo puikot käsissä koko ajan.

Muuten aika menee kesää odotellessa. Tulis jo.

Edit myöhemmin samana iltana:

Havahduin poikia nukkumaan laittaessani ymmärtämään miksi koko kroppani on jumissa. Makasin sängyssä kyljelläni nuorempaa imettäen. Pään alla kaksi tyynyä. Samoilla tyynyillä kanssani makoili vanhempi pojista. Pakottaen kääntämään pääni 90 astetta oikeaan, koska pienen pojan hiukset kutittivat muuten nenääni. Samaan aikaan tyynylle ängennyt pikkumies pakotti niskani liki 90 asteen kulmaan taakse päin. Ja kuten kaikki imettäneet tietävät, ei imettäminen ole mitenkään erityisen ergonomista puuhaa noin normistikaan, niin lisättäköön sitten tuohon vielä se tieto, että pääni ja niskani ollessa noinkin omituisessa tilassa, samaan aikaan toinen käteni piti jännittyneenä kiinni toisesta maitotankista, ettei se tukehduttaisi sitä nuorempaa. Ja se toinen käteni taas oli suorana edessäni ja piti sitä vanhempaa poissa nuoremman päältä. Kolme ihmistä parisängyssä vei ehkä 1/4:n käytössä olevasta tilamäärästä. Läheisyys lämmittää näin kevään korvallakin ilmeisesti.