Tänä aamuna tuli, jälleen kerran, mieleen että kahden pojan äitinä koen näin niinkuin kasvattajan näkökulmasta ihan erilaisia haasteita kuin esim. kahden tytön äitinä.

Meillähän molemmat pojat ovat älyttömän kiinnostuneita autoista, rekoista, veneistä, lentokoneista, mopoista, mönkijöistä, kaivureista, asfalttikoneista, traktoreista jne. Kaikki moottorilla varusteltu on siis varma hitti. Myös imuri. Meillä lapset ihan riitelee siitä, kumpi saa imuroida. Voi kun sama jatkuis vielä 15 vuoden päästäkin ;o)

Äitinä olen joutunut opettelemaan tunnistamaan automerkit. Koska mitäpä sitä Kunnon Äiti ei jälkikasvunsa eteen tekisi. Kun esikoinen, kohta 3 vee, kysyy, että mikä auto toi on, niin äidin on vaan tiedettävä vastaus. Ja samainen 3 vee tietää ja tavallisen monta automerkkiä, ja senkin kenellä tuttavapiirissämme on mikäkin auto. Meillä on pösö, mummolla "lellu", ukilla ja kummitädillä "sikitta", T:lla Volvo, Äm:llä ja miehellään niinikään Volvo, "Aalan iskällä" Toyota, J:llä "romuauto", "Hallilla" on pakettiauto ja kummilla ooppeli.

Tänään aamulla entinen työkaverini oli kanssani samaan aikaan viemässä lapsia tarhaan. Hän ajelee sangen komealla bemarilla. Esikoinen näppäränä poikana odotteli äitiä ja pikkuveljeään ko. auton takana. Ja kysyi sitten, että mikä auto se on. Vastasin, että bemari. Jatkokysymys kuului, että kenellä äiti on bemari. Kun en muistanut ko. ex-työkaverin lapsen nimeä (on helpompi sanoa lapselle, että A:n äidillä, kuin kertoa ko. ihmisen nimi, koska jatkokysymys olis ollut, että kuka se on..), käytin paremman referenssin puutteessa esimerkkinä naapuria, jota me kutsumme jupiksi ja jonka oikeaa nimeä en muista. Ja koska esikoinen alkaa olla siinä iässä, jossa kaikki jää mieleen ja ne sopivan tilaisuuden tullen möläytetään ääneen, oli pakko sanoa, että se naapuri joka ajaa sitä rekkaa (samainen tyyppi on meidän poikien sankari, kun peruuttaa pihaan isolla rekallaan). Sitä jaksetaan sentään tuijottaa palvovin katsein kerta toisensa jälkeen. Aivan kuin kaksi kertaa viikossa pihaan ajavaa roska-autoa. Tai läheisellä kadulla olevia kaivureita. Joka ainoa aamu jaksavat molemmat ipanat huomauttaa takapenkiltä, että kato äiti tuolla on rekka ja kaivuri. Ja toinenkin rekka ja toinenkin kaivuri..

No juu, mut takaisin asiaan. Kun sain rattaat ja kuopuksen ulos autosta, oli esikoinen ehtinyt avata jo automme bansatankin luukun. Onneksi korkin saa auki vain avaimella, tai muuten lähtöjän hankaloittaisi sekin, että ensin pitäs etsiä bensatankin korkki. Vilkaisin poikaa, ja tämän käsi oli ihan musta. Vilkaisin bensatankin ympäristöä, eikä siinä mitään nokea näkynyt missään. Samalla hetkellä kun ohitimme em. bemarin, huomasin auton pakoputken. Tässä bemarissa oli iso soikea pakoputki. Just passelin kokoinen. Jonne tietenkin meidän pikkupojan oli kaiken järjen mukaan työnnettävä kätensä. Onneks ei muuten jäänyt käsi sinne jumiin.. Ois ollut hilpee näky, kun bemarin pakoputkessa olis lepattanut pieni poika..

En tiedä muista, mutta minulle henk.koht. ei ole koskaan tullut pieneen mieleenikään työntää kättä auton pakoputkeen. Ei pienenä, eikä nyt isonakaan. Enkä muista kuulleeni yhdestäkään tytöstä, joka olis tehnyt noin. En tosin pojastakaan, mut voisin kuvitella että poikien joukossa moinen vois olla yleisempää. Jos joku muu on kokenut vastaavaa, tytön tai pojan toimesta, niin laittakaapa kommenttia, voidaan hajota yhdessä :)