Meillä on sitten aloiteltu lopultakin ne pottaharjoitukset. Pottahan meillä on ollut osa olohuoneen sisustusta jo useamman kuukauden ajan, mutta poikaa ei olla siihen saatu istumaan kirveelläkään. Tai ehkä sen olis voinut kirveellä siihen saada, mutta ei meillä kaupunkilaisilla edes ole kirvestä, joten ei ole kokeiltu. Mutta nyt sitten yhtäkkiä (liekö tarhassa huomannut muiden pottahommelit) potalla olo kiinnostaa. Ihan kovin montaa kertaa päivässä potalle ei poikaa muisteta istuttaa, mutta muutaman kerran kuitenkin. Ja ainakin kerran päivässä pottaan on pissat saatu aikaiseksi, ja kerran sattui jopa kakatkin sinne tulemaan (käsittämätön onnen kantamoinen). Joko äidillä on uskomattoman tarkka ajoitus näille pottahetkille tai sitten pojasta on vaan mukava lirauttaa nakuna pissat jonnekin. About yhtä usein kuin pottaan ne pissat kun lirahtaa potan viereen tai jonnekin ihan muualle.

Vessahommat meillä siis hoidetaan toistaiseksi olohuoneessa. Tarjolla on kirjaa ja lelua sen verran, että potalla jaksetaan istua hieman pidempään kuin se kolme sekuntia, joka siinä muuten istahdetaan. Ja ihan turha muuten kuvitellakaan, että äiti tai isi pääsisi tekemään jotain muuta sinä aikana kun potalla istutaan. Juu ei, kovasti koitetaan keksiä viihdykettä milloin mistäkin. Janne polo kun ei vieläkään ymmärrä yhtään mitään telkkarin päälle, joten ipana ei tosiaankaan istu potalla hypnoosin vallassa ja tuijota piirrettyjä. Ihan samalla sekunnilla kun aikuinen selkänsä kääntää, on pikkukaveri jotakuinkin toisella puolella asuntoa. Ja yleensä myös ehtinyt pissata jonnekin muualle kuin sinne pottaan. Mutta ehkä tää tästä. Päivä kerrallaan. Ilmeisesti valtaosa muistakin vanhemmista on lapsensa kuivaksi saanut opetettua, kun ainakaan minun tuntemistani aikuisista kukaan ei sen takia vaippoja käytä, ettei osaisi vessassa käydä (tai mistäs minä tiedän mitä kenenkin housuissa oikeasti on..).