Tämänpäiväinen neuvolareissu meni yllätysten merkeissä. Kaikki oli tuolla alivuokralaisella hyvin. Päinvastoin kuin sen vuokranantajalla. Lepäilen seuraavat kaksi viikkoa kotona, kun tuo hemoglobiini ei ala nousemaan. Raudan määrä pitää tuplata. Hb on siis edelleen, kahen viikon rautakuurin jälkeen 105. Ja olo on sen mukainen. En todellakaan ole työkunnossa, kun en tajua mistään mitään. Kaikki asiat on selitettävä viiteen kertaan, ja ihan säkää on että menee senkään jälkeen oikein. Ja väsymys. Se on jotain aivan järkyttävää. Viimeyön unisaldo oli n. 9,5h ja aamulla tuntui kuin ei olisi nukkunut ollenkaan. Väsymys ja alhainen Hb nostattavat verenpainetta joka taas aiheuttaa raskausmyrkytyksen, joten on ehkä ihan viisasta ottaa rauhallisesti.

Ja se toinen yllätys sitten on se, että otin kuitenkin sen sikainfluenssapiikin. Päätös on itsellenikin yllätys, enkä oikein vieläkään tajua tilannetta. Kolme tuntia piikin jälkeen ei ole mitään oireita havaittavissa. Päätöstäni en osaa oikein edes perustella. Jompi kumpi oli kuitenkin tehtävä. Ehkä rokotteen ottamisen puolesta puhui se, että olen viimepäivien aikana huomannut keuhkojen olevan tiukoilla ihan näin normitilassakin. En siis ole sairaana tai mitään, mutta on vaan vaikea hengittää kun vatsa painaa keuhkoja. Ja koska olen aina sairastanut ihan normaalit influenssatkin vaikeimman kautta, niin rupesin sitten miettimään miten ihmeessä me selvitään tästä kotirumbasta, kun Mies on vuorotöissä ja väkisin joudun myös sairaana pärjäämään joka toisen viikon kaksin pojan kanssa. Aika näyttää oliko päätös väärä vai oikea. Tämän päätöksen kanssa on nyt sitten vaan elettävä ja toivottava parasta. Meillä päin sikainfluenssaa on jo kahdessa päiväkodissa, joten seuraavaksi joudumme pohtimaan Jannen rokottamista. Tosin ensi viikolla taitaapi olla jo myöhäistä rokottaa jos tauti oikein lähtee leviämään.

Ja asiaan liittyen, ihmettelen ihan hirveästi sitä kamalaa syyllistämistä, joka tämän taudin myötä jyllää. Rokotukset perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. Ketään ei voi pakottaa sitä ottamaan. Nyt sitten melkein lynkataan niitä lääkäreitä ja hoitajia, jotka eivät rokotetta ole ottaneet, tasan siitä syystä kuin iso osa muista ihmisistä ei sitä ota: rokotetta ei ole testattu riittävästi. Viime viikolla joku "sankari" julisti mielipidesivuilla, että ne hoitajat ja lääkärit on laitettava pakkolomalle, jotka eivät rokotetta ole ottaneet. Ihan samalla lailla voisi vaatia jokaista ihmistä teostaan tilille. Jos et ota rokotetta, joudut pakkolomalle. Kaupan kassa tapaa päivittäin satoja ihmisiä. Jos hänellä ei ole suojaa tautia vastaan, hän voi levittää sitä tietämättään. Entäs ne ihmiset, jotka tekevät ruokaa, hoitavat tai opettavat lapsiamme? Entäs se työkaveri, joka ei rokotukseen suostu ja näin ollen on potentiaalinen uhka muulle työyhteisölle. Lista on loputon.

Itse tein päätökseni kenenkään painostamatta. Ja kuten edellä sanoin, en tiedä onko päätökseni oikea vai väärä. Sillä hetkellä se tuntui oikealta. Onpahan yksi stressattava asia vähemmän. Tietty nyt sitä stressaa sitten siitä, että onhan Hermannilla kaikki hyvin, kun kerran tuon rokotteen otin. Ei ole helppoa ei.