Blogi on elänyt tovin hiljaiseloa. Olen kieltäytynyt ottamasta siitä paineita, koska kasa päävikoja. Niitä henkisiä ja sitten ns. oikeita fyysisiäkin. Aika ajoin olen miettinyt onko blogia edes järkeä jatkaa. Lukijoita täällä käynee enää harvakseltaan, ja ne viimeisetkin varmaan kaikkoavat, kun päivitystahti on mitä on.

WP_20140604_003%5B1%5D-normal.jpg

Sitten kuitenkin mieleen tulee jotain kirjoitettavaa. Blogin ensisijainen tarkoitus aikoinaan oli kirjoittaa ulos oma ahdistukseni. Masennusdiagnoosin saaminen ei ole ihan jokapäiväinen juttu, eikä minulle ainakaan ihan pieni sellainen. Sittemmin diagnooseja on tullut pari vielä lisää: On vaikea ahdistuneisuushäiriö, sekä pakkoneuroosi. Koen tärkeäksi kirjoittaa siitä, miltä minusta tuntuu. Josko joku jossain siellä toisessa päässä saisi jotain apua minun kokemuksistani. 

Nyt kirjoitan asiaa, josta olen kirjoittanut ennenkin. Masennus on edelleen tabu. Siihen törmään päivittäin. Masennusta sairastavia pidetään laiskoina. Saamme kuulla jatkuvasti vähättelyä sairaudestamme. Minä muiden ohella olen niin monesti toivonut itselleni jotain "oikeaa" sairautta, joka todistaisi, että minulla on oikeus olla sairas. Kuinka ollakaan, toiveeni kuultiin ja sain IIH:n. Sairauden, josta -yllätys yllätys- kukaan ei ollut kuullutkaan. Karma is a bitch. Tällä hetkellä lääkitys ja pään tila ovat kunnossa. Joka mielessä siis. Pystyn elämään ihan normaalia elämää, mitä se normaali sitten kenellekin normaalia on. 

WP_20140701_004%5B1%5D-normal.jpg

Kirjoitan blogissani asioista jotka ovat minun sydäntäni lähellä. Lapsista, sairauksistani, harrastuksistani, kirjoista, kotimaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta. Se mikä alkoi aikoinaan masennuspäiväkirjana on muuttunut luokittelemattomaksi ajatustenvirraksi. Käsitöitäni esittelen täällä aina kun jotain valmistuu. Valmistuneita tulee joskus enemmän, joskus vähemmän. Lapsista ja sairauksista tulee kirjoitettua enemmän. Viime aikoina sydäntäni lähellä ovat olleen kotimainen käsityö, sekä oikeudenmukaisuus. 

Asioita joista haluaisin kirjoittaa enemmän, ovat remontointi- ja sisustuprojektimme. Niissä vaan tuppaa aina käymään niin, että ehdimme saada hommat valmiiksi, ennen kuin ehdin ottaa ennen ja jälkeen kuvat. Lisäksi olen luokattoman huono valokuvaaja. Olisi tosi mahtavaa myös kirjoittaa piha- ja puutarhajuttuja, mutta kun nekin ovat aina kaaoksen vallassa. Keväällä suunnittelen valtavasti, mutta koskaan en saa yhtään suunnitelmaa toteutettua. Mutta jahka saamme kodissa sisätilat kuntoon, on aika siirtyä ulos. Olis kiva laitella kuvia ja reseptejä leivonnaisista, mutta yleensä se kuvaaminen tulee mieleen vasta siinä kohtaa, kun nuolemme viimeisiä rippeitä kakusta kitusiimme. 

Asioista joista en tule varmaan kirjoittamaan ikinä, ovat päivän asut, merkkituotteet, treenaaminen, sun muut. Ensinnäkin, en omaa tyylitajua. Olen lihava, liki nelikymppinen kahden lapsen äiti. Minulla ei ole 1) aikaa meikata ja kihartaa hiuksia tuntitolkulla joka päivä 2) rahaa käyttää meikkeihin, laukkuihin ja vaatteisiin satoja tai jopa tuhansia euroja kuukaudessa 3) aikaa tai halua poseerata sadassa kuvassa / asu / päivä kaikkine läskeineni ja silmäpusseineni kaksi apinaa roikkumassa hihoissa kiinni 4) kiinnostusta tehdä mitään näistä saati treenata itseäni bikinifitnesskuntoon. Mutta, onneksemme tällaisia ihmisiä löytyy valtaisasti muista blogeista, joita tosin minulla ei ole aikaa seurata. Mielelläni ottaisin toki vastaan linkkejä, joissa aikuiset (= n. 40v naiset kirjoittaisivat elämästään).

WP_20140719_015%5B1%5D-normal.jpg

Merkkituotteista pääsenkin sitten lempiaiheeseeni, eli kotimaisuuteen. Olen viime viikkoina blogimaailmassa etenkin noiden lifestyle-blogistien keskuudessa kovin paljon kohutun vauva.fi:n aihe vapaa-  keskustelun tiimoilta löytänyt kasan uusia lifestyle blogeja. Osa niistä on ollut ihan kiinnostavia. Mutta. Kirjoittajat ovat iältään 20+ ja aika kaukana insinööriperheenäidin elämästä. On silti ihan mielenkiintoista lueskella heidän postauksiaan, ja paria saatan seurailla jatkossakin, jos aikaa löytyy. Valtaisa trendi näissä blogeissa ovat kalliit merkkilaukut ja vaatteet. Osa on varmasti saatu blogiyhteistyönä, mutta osa takuulla jouduttu hankkimaan ihan itse. Jotenkin minua riipaisee se, että nuoret naiset syytävät tuhansia ja taas tuhansia euroja aasialaisiin hikipajoihin saadakseen massatuotantona tehtyjä merkkilaukkuja. Kun samaan aikaan Suomesta saisi varmasti paljon edukkaammin uniikkeja laukkuja. Minä en siis vaan näe mitään järkeä maksaa satoja euroja jollekin monikansalliselle kasvottomalle organisaatiolle laukusta tai kengistä, jollainen on jo monella tuhannella muullakin. Ostan mielelläni laadukasta, mutta ei se hintakaan aina se laadun tae ole, etenkään noissa merkkituotteissa. Mutta tämäpä tästä.

WP_20140719_016%5B1%5D-normal.jpg

Tämän postauksen kuvat olen ottanut ihan itse Nokia Lumia 620:lla. Kuvia ei ole käsitelty millään tavalla. Kaikki kuvat on otettu omassa pihassamme. Kaksi viimeistä kuvaa on otettu samana päivänä, kaksi aiempaa aikaisemmin kesällä. Miten lie sattuikin, että kaikki on pilvisenä sadepäivänä otettu. Kuvan orvokit muuten ovat jotain superversioita. Ostin ne vuosi sitten keväällä, istutun saviruukkuun ja tyypit kukkivat yhtä kyytiä marraskuulle saakka. Tänä keväänä sitten viimevuotisten siemenet lähtivät uuteen nousuun, ja kukkivat täyttä päätä.