Että mikään määrä hedelmiä, tuoreita tai kuivattuja, ei korvaa kotiäidin hermoja koossa pitävää suklaata. Että aion ottaa nyt suklaata. Kokeillaan sitä herkuttomuutta vaikka sit huomenna tai ens vuonna uudestaan sikäli mikäli tällä suklaatarpeella mahdun ensi vuonna enää kulkemaan ovista.   

Meillä on meinaan huudettu koko päivä. Lähinnä tuon lapsiosaston tuoreimman tulokkaan toimesta. Ja jotta vältyttäisiin siltä, että äiti huutaa suoraa huutoa vauvalle, niin on saatava suklaata. Tänään nimittäin piti laittaa huusholli myyntikuntoon. Eipä ole onnistunut, kun yksi ei tee muuta kun huutaa. Ja syömällä suklaata varmistan ainakin sen, että tiedän miksi se huutaa. Koska nyt en tiedä. Kun en ole syönyt tai juonut mitään sellaista mikä voisi aiheuttaa huutamisen. Ja onhan tuolla se puolikas juustokakkukin. Että ensi yönä huudetaan siitä syystä.

Lapset on ihania.