Olen outo. Sen kaikki minut tuntevat tietävät. Eikä tämä outous mitenkään edes haittaa minua, päinvastoin. On kivempaa olla outo, kuin tavallinen tai tylsä. Iso osa ystäväpiiristänikin menee samaan outo-kategoriaan. Ei kai me muuten niin hyvin toimeen tultaiskaan.

Mutta sanoista piti kirjoittaa eikä siitä miten outo olen. Vaikka siitäkin voisi kirjoittaa pitkät pätkät. Minulla on äärimmäisen voimakas vihasuhde joihinkin sanoihin. Kuten mamma ja masuasukki. Minusta ei ikinä tule mammaa. Mamma on mielestäni vanha muori, jonkun mummo. Mummoni ystävän miehen äitiä sanottiin mammaksi. Ja ikää mammalla oli kai 80 vuotta. En siis osallistu mammajumppaan, mammajoogaan, enkä mihinkään toimintaan, jossa käytetään sanaa mamma. Meillä Vote ei ole koskaan ollut masuasukki. Eikä siitä sellaista tule. Vote on Vote, toukka, alakerran alivuokralainen, kakara, ipana, vauva jne muttei masuasukki. Tätä vihasuhdetta en osaa perustella, mutta en vaan ihan oikeasti voi kuvitella itseni käyttävän omastani tai kenenkään muunkaan tulevasta lapsesta tuota sanaa missään.

Lisänä vihattuihin sanoihin ovat huora, luonnollisista syistä. Sekä sanonta aikuisten oikeesti. En vaan tajua tuota sanontaa. Muutama vuosi sitten joku palkintogaala väänsi sanan ehdokkaat nominaateiksi. Se jos mikä tökkäsi korvaan. Miksei Suomessa voida puhua Suomea? Ei nominaatti ole suomen kieltä, eihän? Se on väännös englannista. Piti jättää se gaala katsomatta ja vaihtaa kanavaa. Sittemmin en ole kuullut ko. sanaa käytettävän missään. Ja hyvä niin.