Kävimme eilen koko perheen voimin Miehen isän, poikien papan nimpparikahveilla hieman etuajassa. Pohdiskelimme Miehen kanssa, että mitähän sitä papalle vietäis, ja kukkiahan sitä. Kukkien valinta on aika haastavaa, koska kukat eivät saisi tuoksua. Se lukee ison osan perinteisistä leikkokukista pois pelistä. Janne kuunnellessa tarkasti vieressä, päädyimme tulppaaneihin, ne eivät yleensä ihan hirveästi tuoksu.

Kaupan pihalla kysyin Jannelta, että mitäs me ostettais papalle nimpparilahjaksi. Josko sitä 2,5 vuotiaalla olis joku salainen ideapankki päänsä sisällä, josta sitten kysyttäessä löytyis mm. maailman parhaat lahjaideat. No, eipä ollut. Poika tuumasi, että ostetaan papalle kukkia. Johon äiti esitti lisäkysymyksen, että mitä kukkia ostetaa. "Tulppakukkia", kuului pojan vastaus. Tulppaanit siis melko varmasti muuttuvat meidän perheessämme tulppakukiksi hamaan tulevaisuuteen asti.

Ja ihan vaan haluan sanoa (taas kerran), että nää kellojen veivaukset ees sun taas on ihan hanurista.