Meillä on satanut vähän lunta. Viime yönä kai 20 senttiä entisen 50 sentin päälle. Takapihalle on turha yrittää ennen kesäkuuta. Etupihallakaan ei mahdu aikaa viettämään, kun sinne on raivattu rattaiden ja auton mentävä aukko pihatielle. Ja lisää sataa vaan. Täysillä. Toissailtana uutisissa sanottiin, et sähkön hinta on korkealla veden vähyyden vuoksi. Jahka tämä lumimäärä tästä sulaa, niin sähkönhinta varmaan nousee siksi että vettä on liikaa ja on ylituotantoa.

Minä vietän sairaspäiviä kuopuksen kanssa kotona. Pikkumiehellä oli alkuviikosta hieman lämpöä ja nuha. Jotta seuraava tauti ei iske ihan samantien päälle, päätettiin pysyä kotona vielä yksi lisäpäivä, kun siihen kerran on mahdollisuus. Tarkoitus oli lähteä pojan kanssa hetkeksi lumitöihin, kun kerran kuumetta ei enää ole, mutta kun tuota lunta tosiaan tulee edelleen taivaan täydeltä, niin enpä tiedä maksaako vaivaa. Toisaalta, se happihyppely voisi tehdä molemmille hyvää.

Sairaspäivien saldo on tähän mennessä ollut yksi ensiaskeleet ottanut vauva. Ja hieman yllättäen nolla kappaletta menneitä hermoja, koska Janne on ollut hoidossa. Jos molemmat pojat pidettäis aina pois hoidosta, kun toinen on sairaana, niin meidän ipanat ei varmaan näkis päiväkotia ennen huhtikuuta.. Lisäksi Antti on ruvennut puhumaan. Ihan selvästi tulee ainakin Äittä (Äiti) ja Nne (Janne). Lisäksi tällä viikolla on tehty yksi hammas lisää, nyt niitä on kuusi. Yöt meillä ovat taas hieman rauhoittuneet, Janne löytää edelleen tiensä yöllä meidän sänkyymme, mutta Antti onneksi nukkuu rauhallisemmin, nuhasta huolimatta. Ja äiti on taas väsyneempi kuin ikinä. Mut tätä tää on. Joo, ja toinen ranteenlämmitteni on jo puolivalmis, jos kaikki menee kuten olen suunnitellut, pääsen Kipuapua testaamaan ihan käytännössä jo ensi viikolla ja kertomaan langasta noin muutenkin.

Palailen linjoille piakkoin. Mikäli emme hautaudu elävältä lumimassojen alle.