En ole vielä kuollut stressiahdistukseen, enkä siihen sikaflunssaankaan. Ei vaan ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai on, mutta viime viikkoinen lomautusviikko meni ihan muissa puuhissa. On ostettu joululahjoja ja lankoja joululahjojen tekemiseen. On käyty kampaajalla (ja eräät näyttävät ainakin 5v nuoremmilta nyt kun tukka on kerrankin hyvin leikattu ja ah niin ihanan helppo laittaa. Vuosien jälkeen siirryin lyhyeen hiusmalliin, joka sopii minulle paaaaaljon paremmin kuin pitkä), herkuteltu erinäisillä kahveilla, kaakaoilla, kakuilla ja pullilla, tavattu ystäviä ja sukulaisia. Vietetty laatuaikaa elämäni miesten kanssa. Ja oltu ihan pirun väsyneitä ja kiukkuisia kaiken tohinan jälkimainingeissa. Positiivisena asiana on ollut rannesärytön elämä, kun ei ole viettänyt joka päivää koneella naputellen (juu eihän vaiva ole mitenkään työperäistä eikä siihen tartte antaa sairaslomaa..) 

Arpajaisvoitot ovat melkeinpä ostettuna. Vielä kun saisi ne pakettiin ja paketit postiin. Ja hukkasin taas Enkelin sähköpostiosoitteen. Toiset vaan on lahjakkaita. Että jos kerran vielä..

Käsityörintamalla on siis edistystä tapahtunut. Siinä mielessä, että kahden aiemman keskeneräisen työn lisäksi olen aloittanut kolmannen. Nuo kaksi aikaisempaa eivät ole edenneet mihinkään. Baktusta on neulottu kahden Purokerän verran, ja nyt olis edessä sitten se kaventaminen. Joululahjaneulomus taas ei ole edennyt silmukkaakaan. Lankaa kuitenkin on hankittu. Wetterhoffin Sivillaa. Kaksi vyyhtiä. Vyyhdithän ovat ihan kauheen kaunis tapa laittaa langat kasaan, mutta yksin keriminen ei oikein meinaa luonnistua. Tuli sellanen hauskat kotivideot-olotila tuossa iltana muutamana, kun yritin telkkaria katsellessani ihan itsekseni saadaa lankaa kerälle. Vyyhti jalkaterien ympäri ja hirveellä ähinällä sitten kerimään (toim.huom. allekirjoittanut on edelleen tukevasti raskaana, ja tuo pötsi rupeaa olemaan aika vaikuttavan kokoinen, joten lähes kaikki liike aiheuttaa ähinää). Erinäisten kommelluksien kautta (Taaperokärry ei sopinut vyyhdinpidikkeeksi, lanka sotkeutui renkaisiin, eikä vyyhti ollut riittävän pitkä kärryn muille osille tai sitten oli liian lyhyt) lanka päätyi sitten kerälle, joskin ymmärrän nyt niiden vyyhdinpuiden vaimitkänenytoikeinoli tarkoituksen erinomaisen hyvin.

Alhaisesta Hb:sta huolimatta olo on ollut noin muuten ihan kohtalainen. pahoinvointi on helpottanut huomattavasti, vaikkakin aika ajoin yökkiä pitääkin. Lähinnä hajujen vuoksi. Ystäväni Tiina lähetti taannoin paketillisen äitiysvaatteita, joista päälläni on nyt tosi kaunis paita, jonka malli saa minut näyttämään siltä, että räjähdän hetkenä minä hyvänsä. Tälle päivälle jo yksi työkaveri on kysynyt, että kuinkas pitkään vielä aion töissä olla :o) olen siis ihan viime viikkoihin saakka voinut käyttää ihan tavallisia paitoja, osa menee vieläkin kotioloissa mutta ei oikein töissä. Olen pikkuhiljaa kallistumassa SEN rokotteen ottamisen kannalle. Mikäli siis sellaisen saan, kun on tämä kestonuha päällä ja mikäli ei ole jo liian myöhäistä, kun viikon verran on tuolla ympäriinsä liesunnut.

Viikon lomailun jälkeen tämä viikko mennee sitä kadonnutta työmotivaatiota haeskellessa. Tai jos hakis saikkua. En muista MITÄÄN työhön liittyvää lomautusviikkoa edeltävältä ajalta. Joten tämä aamu alkoi ikään kuin nollasta.

Ja aikaa äitiysloman alkuun on pikkasen reilu kuukausi!!!