Tuossa taannoin avauduin entisistä naapureistamme, jotka nerokkaina ihmisinä toivat pianon kerrostaloon. Tänk kaad se piano (ja asukkaat, joissa ei sinällään ollut mitään muuta vikaa) ovat nyt jonkun muun ilona.

Noin kuukausi sitten saimme uudet naapurit. Heillä ei arveluistani huolimatta ole rumpusettiä. Jonkinsorttinen alkoholiongelma sen sijaan löytyy. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin ongelman kyllä näkee molempien naamasta. Sinällään tuo alkoholi on pienempi paha (ainakin tähän mennessä) kuin se saamarin piano, joka rissasi joka päivä. Mutta eipä tuo ole ilo kuunnella viikonloppuöisin juoppojen örinääkään. Pe-la välisenä yönä kun neljän aikaan Jannelle vaippoja vaihtaessa kuului aivan käsittämätön mökä naapurista. Onneksi makuuhuoneemme on toisella puolella asuntoa, joten unia nuo juoppojen illanvietot eivät ole vieneet. Ja auta armias, se eka kerta kun tuo pariskunta herättää meidän juniorin, niin toivovat totisesti etteivät olisi koko taloyhtiöstä koskaan kuulletkaan.. Ja minä kun aikoinani tämän asunnon ostaessani kuvittelin, että nuo viikonloppujen juoppoörinät olisivat taaksejäänettä elämään, kun kuitenkin kaupunginosa on kohtalaisen hyvää aluetta. Ihminen on erehtyväinen..