Viimeinen viikko on ollut raskas, huolten painama, mutta jotenkin kuitenkin hirvittävän hyvä. Ikävistä asioista tulee kirjoitettua paljon enemmän, kuin iloisista, joten tässä nyt muutama iloinen asia väliin.

Ensinnäkin, Suomessa sallittiin homoperheiden sisäinen adoptio. Ja miksi tämä on hyvä uutinen, saattaa joku lukija pohtia. Siksi, koska minä sanon niin. Ei vaan, homopareilla on oikeus mennä naimisiin. Niinikään heillä on oikeus hankkia lapsia (keinohedelmöityksellä). Heidän lapsiltaan on tähän saakka puuttunut oikeus kahteen vanhempaan. Ja nyt se oikeus sitten heillekin myönnettiin. Naurettavat kommentit siitä, että homoparien lapsia kiusataan koulussa, voitaneen jättää huomiotta, koska itse olen heteroperheen lapsi ja minua on kiusattu koulussa. Käsi ylös kaikki ne joita ei ole koskaan kiusattu. Kuinka montaa teistä on kiusattu siksi että sinulla on ollut kaksi isää tai äitiä? Kerrankin voin olla ylpeä suomalaisista päättäjistä, vaikka joitain mätämunia siihenkin sakkiin kuuluu (mm. erään puolueen edustajan kommentti siitä, että johta pitää sallia koiran kanssa naimisiinmeno, kun joku tahtoo tai jotain sinne päin. Tuon kommentin ansiosta en ikinä äänestä ko. puoluetta).

Toinen iloinen asia on se, että mikäli Miehen terveydentila sallii, lähden huomenna ystävieni kanssa vuorokauden reissulle Tallinnaan. Matkaa on odotettu kuin kuuta nousevaa, joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn että reissuun oikeasti pääsen. Apua Miehelle on soiteltu pitkin ja poikin, ja ehkä jotenkin saamme hommat järjestettyä siten että matkalle pääsen mukaan. Ja jo en pääse, niin edessä on neljän päivän mittainen viikonloppu perheen kanssa, joten eivät ne asiat sittenkään niin huonosti ole. Tosin Tallinnan lankaostokset jäävät tekemättä ja mahtava reissu mahtavien ihmisten kanssa tekemättä, mutta eipä tuo seura kotonakaan huonoa ole (huomatkaa ihailtavan positiivinen asenne myös matkan peruuntuessa). Kaikkein tärkeintä on se, että Mies saataisiin lopulta kuntoon. Huoli on sekä itsellä, että Miehellä melkoinen, kun tila pitkittyy ja oireet pahenevat.

Ja ihanan ihana kevät on tullut. Aurinko on paistanut enemmän tai vähemmän, lämpötila on ollut 15-20 astetta ainakin viikon ajan. Puutarhatöitä on tehty sen verran mitä meidän pihan kokoisella pläntillä nyt voi tehdä. Kivikkopuutarhan purkaminen on hyvällä mallilla, joten ehkä sitä terassia päästään jossain kohtaa väkertämään. Kurpitsat ja salaatit on kylvetty, nyt sitten vaan istutaan ja odotetaan satoa (tosin istutuksia olis varmaan syytä muistaa kastellakin välillä..).

Lopuksi vielä erityiskiitos ystävälleni J:lle joka vaan on niin käsittämättömän ihana. Jaksaa tulla omien kiireidensä keskellä, ainoana vapaapäivänään meille hoitamaan Miestä ja poikaa. En tajua miten voin koskaan korvata tämän. Onni on ystävät.