Susannan työhuone on järjestänyt Facebook-sivuillaan Viikon Fani kilpailun. Jonka yksi onnellisista voittajista minä olen. Viikon Fani kilpailussa tarkoituksena oli suorittaa Susannan antamia tehtäviä, jotka vaihtelivat valokuvan ottamisesta mainosmateriaalin jakamiseen. Viikon fani palkittiin pienellä yllätyksellä. Tai pienellä ja pienellä. Olin aivan äimänä, kun remonttievakosta palatessani kotona odotti kirjekuori, jossa oli ei yksi, vaan kaksi Lempiriepua.

WP_20140504_001-normal.jpg

Ja sattuipa vielä niinkin, että rievut olivat ehdottomia suosikkejani sekä kuosin, että värin suhteen. Lempirievut ovat lähes kokonaan suomalaista käsityötä. Vain valmistusmateriaalit bambu ja puuvilla tulevat ulkomailta, koska kumpaakin noista kasvatetaan aika vähäisissä määrin kotimaan kamaralla ;o). Kuosin suunnittelee Susanna itse, kangas painetaan Suomessa, rievut leikataan ja ommellaan Suomessa. 

Ja miten se lempiriepu sitten oikein pyyhkii? No niin hyvin, että ymmärrän todella hyvin miksi se on nimetty Lempirievuksi. Ensikosketus riepuun on epäuskoinen, voiko jokin näin ohut muka olla niin hyvä kuin mainostetaan. Kastellessa riepu hieman kutistuu ja tukevoituu. Liina on erittäin imukykyinen, se todistetaan jo ensikäytössä. Kuopuksen kaatama maitomuki imeytyy liinan sisään miltei kokonaan. Meillä liina pääsee siis todelliseen hc-käyttöön. Huuhtelen liinan huolellisesti, taitan kaksinkerroin ja laitan hanan päälle kuivumaan yöksi. Aamulla liina on edelleen kostea, joten näin sitä ei kannata kuivattaa. Ohjeessa on kyllä mainittu, että liina asetetaan kuivumaan ilmavasti, jota minun tapani ei ole. 

Vaikka imuteho liinassa on hyvä jo heti alkujaan, kehutaan sen käytössä vielä paranevan. Paras ominaisuus liinassa kuitenkin on sen ekologisuus: bambu on materiaaliana ekologista ja valmiin liinan voi käyttää kerran toisensa jälkeen. Kas kun sen voi pestä. Ohjeen mukaan pesulämpötila on 60-90 astetta. 

Toinen liina on edelleen paketissa, koska en tiedä salliiko omatuntoni pitää sen itselläni, vai pitäisikö lahjoittaa se jollekin tuomaan hyvää mieltä. Maatuskoista tuli meille siis keittiöliinoja, vessa vaatinee omansa, samoin kuin ikkunanpesu. Kuulemani mukaan joku kantaa lempiriepua mukanaan käsilaukussa, sillä kun kätevä puhdistaa ihan kaikkea. Kuivata pyörän satulaa tai puiston penkkiä, pyyhkiä käsiä ja nenää. Pikkulintunen viserteli myös, että tulossa saattaisi olla myös pieniä pyyhkeitä. Bamburiepujen lisäksi Susannan työhuoneella on myös ihanaa maatuskakuosista puuvillakangasta. Yllä linkitetystä blogista voi lueskella lisää mitä kaikkea ihanaa siitä on tehty. 

Kirjoittajan huomautus: Vaikka olen Lempirievun saanut palkinnoksi, palkinnon saaminen ei velvoittanut minua mainostamaan tai kehumaan tuotetta millään lailla. Kuten olen jo aiemmin maininnut, yritän tuoda blogissani enemmän esille kotimaisia käsityöyrittäjiä. Nyt olen esitellyt muutaman minulle tuotteistaan tutun yrityksen, seuraavana vuorossa saattaa olla lankaa. 

P.S. Muistattehan käydä tutustumassa Käsityökortteliin, joka laajenee tänä vuonna Helsingistä Jyväskylään, Tampereelle ja Seinäjoelle. Järjestäjänä toimii tuttuun tapaan Suomen Käsityöyrittäjät. Korttelissa myydyt tuotteet eivät varmasti ole tehty Thaimaassa, kuten järkytyksekseni oli tehty syntymäpäivälahjaksi saamani Taika-maitokannu, jonka mielsin edelleen Iittalan tuotteena kotimaiseksi.