Eduskuntavaalien alla hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta lupasivat isoon ääneen, että koulutuksesta ei leikata. Kun vaalit oli pidetty, hallitus muodostettu ja oli aika käydä tuumasta toimeen, ensimmäisenä leikattiin koulutuksesta. Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt aiheesta jokunen loistava meemikin. Perusopetukseen haluttiin lisätä väkipakolla lisätunteja liikunnalle. Tämä tapahtunee luonnollisesti taide- ja käsityöaineiden kustannuksella. 

En tiedä kuinka moni lukijoista on käynyt peruskoulunsa 90-luvun laman aikaan. Minä olin tuolloin lukiossa ja 90-luvun lopussa tekussa opiskelemassa insinööriksi. Jälkikäteen on lama-ajan säästöistä ja elämästä kirjoitettu paljon. Muun muassa koulutuksesta leikattiin paljon. Vastikään luin artikkelin jostain, miten tuolloin koulutuksessa säästetyt rahat on jouduttu sijoittamaan tuon ajan koululaisiin moninkertaisesti. Iso osa oppilaista syrjäytyi, kun ei saanutkaan opiskelupaikkaa tai opiskelun jälkeen töitä. Erilaisien sosiaalitukien muodossa on nyt sitten näitä säästöjä makseltu pitkä penni. Ja samat virheet tehdään taas. 

Eilen sattui silmääni Sidney Morning Heraldin artikkeli suomalaisesta koulusysteemistä. Näin äkkisilmäyksellä suomalainen koulu on kuin suoraan onnen kultamaasta. Mutta kun lukee artikkelin kokonaan ja tajuaa, että mielipde perustuu viiden kuukauden mittaiseen ajanjaksoon, sitä tajuaa, että se todellisuus missä nykykoululainen elää on kuitenkin todempaa kuin ulkomaalaisten lehtien artikkelit. Artikkelissa muuten viitataan Suomen pärjäämiseen mm. Pisa-tutkimuksessa, mutta tosiasiassahan Pisa ei enää oikein toimi nykypäivän koulumaailmassa. Ne hyvät menestyksetkin tulivat 10 vuotta sitten, ja sen jälkeen peruskoulussa ei olekaan tapahtunut niin mitään kehitystä. 

Suomalainen peruskoulu perustuu tasapäistämiselle. Tavallisessa koulussa pärjää, hienosti jo on hajuton, väritön ja mauton. Toisin sanoen keskitason huomaamaton puurtaja. Jos olet keskitasoa huonommin tai paremmin pärjäävä, ei peruskoululla ole sinulle mitään tarjottavaa. Minähän olen oman peruskouluni läpäissyt olemalla se keskitason näkymätön puurtaja. Mutta jos lapsella onkin kiinnostusta johonkin tiettyyn asiaan, ei koulu tue tätä kiinnostusta mitenkään. Esimerkkinä Esikoisen luokka. Siellä on useampi tietteestä kiinnostunut poika, Esikoinen mukaan lukien. Monessa asiassa he tietävät joistain asioista enemmän kuin keskivertoaikuinen. Luokassa heitä pidetään häirikköinä, koska opiskelu ei tarjoa riittävästi haastetta.

Kun 9 vuotta opiskellaan sitä Virallista Opetussuunnitelmaa, joka pyrkii tasa-arvoiseen koulutukseen, on aika moni ysiluokkalainen yhteishaussa hukassa. Jos ei ole luontaisesti kiinnostusta johonkin tiettyyn aiheeseen tai alaan, ei peruskoulu ainakaan helpota tilannetta. Opot suosittelevat tytöille parturi-kampaajan tai lähihoitajan opintoja ja pojille auto- tai rakennuspuolta. Minulle opo aikoinaan suositteli ammattikoulua, päädyin lukioon ja sittemmin valmistuin insinööriksi. Mahtaa se opo pyöritellä silmiään jossain kauhusta, tyttö ja insinööri. Käsi sydämelle, kuinka moni on tiennyt 15-16 vuotiaana siinä yhteishaussa, että mitä haluaa loppuelämänsä tehdä? Minulla ei ollut aavistustakaan, ja siksi valitsin lukion. Oli kolme vuotta aikaa miettiä. Kolmen vuoden aikana päädyin kahteen vaihtoehtoon: joko historiaa lukemaan yliopistoon tai sitten hotelli- ja ravintola-alalle. En päässyt kumpaankaan, joten työskentelin noin vuoden asiakaspalvelutehtävissä, ja totesin että en ainakaan kuulu hotelli- ja ravintola-alalle. Sattumalta sitten näin ilmoituksen insinööriopinnoista, jonne hain ja pääsin. Vahingossa haetusta paikasta löytyi minulle juuri oikea ala. 

Päättäjät ovat viisaudessaan päättäneet, että nuoret on saatava kouluun hinnalla millä hyvänsä. Hyvänä metodina on etenkin teineihin päätetty kokeilla pakkoa. Muistelen kaukaisia teinivuosia, ja palauttelen mieleen miten se pakko oli just se, mikä ei ainakaan motivoinut millään lailla. Kun teini lähetetään pakottamalla opiskelemaan alaa, joka ei kiinnosta pätkääkään, saadaan lopputulokseksi lauma ei-motivoituneita työntekijöitä. Ystäväni mukaan, hän työskentelee opettajana ammattikorkeakoulussa ja on mukana erilaisissa koulutusprojekteissa, yli 4000 nuorta vuodessa ei jatka mihinkään kouluun peruskoulun jälkeen, toisen asteen jälkeen joka neljäs jää työllistymättä ja ammattikorkeakouluun päässeistä 40 % lopettaa ensimmäisen vuoden jälkeen. 

Opintotukikuukausien määrää rajoitettiin jo aikaisempien hallitusten toimesta. Pitäisi valmistua nopeammin. Valmistua mihin? Kortistoon? Lupauksista huolimatta nuorten on yhä vaikea työllistyä. Tilastokeskus tutkii mm. kuukausittain työttömyysprosenttia. Oheisessa linkissä on helmikuun 2016 työttömyystilasto. Tekstissä kerrotaan, että nuoria 15-24 vuotiaita työttömiä oli helmikuussa 70 000. Töissä taas oli 220 000 nuorta ja kaikkiaan tuon ikäisiä nuoria on 639 000. Nuorten työttöyysaste oli helmikuussa 2016 24,1 %. Eli lähes joka neljäs nuori on työtön. 

Koska peruskoulutuksesta leikataan koko ajan, joka on tyhmää, koska sillä heikennämme maan kilpailukykyä tulevaisuudessa, avaa se Suomenkin markkinoille raon yksityisille kouluille. Olemme tässäkin asiassa menossa lujaa vauhtia kohti Amerikan mallia, jossa julkiset koulut ovat niille, joilla ei ole varaa laittaa lapsiaan parempaan yksityiskouluun. Yksityiskouluissa sitten toivon mukaan voidaan ottaa myös lasten kiinnostukset ja tarpeet paremmin huomioon kuin peruskoulussa.