Tällä kertaa Amerikasta. Olivat sitten tutkineet "isommaltikin" (3000 lasta) tv:n vaikutusta kolmivuotiaisiin. Ja lopputulos oli se, että paljon telkkaria katselevat mukulat ovat aggressiivisempia kuin ne jotka eivät telkkaria tuijota. Riippumatta siis perheen taustoista. Että "hyvien" perheiden lapset ovat yhtä pahassa jamassa kuin "huonojen".

En oikein ymmärrä mitä tutkimista asiassa oikein on. Ehkä joku tarvitsee mustaa valkoisella tajutakseen, että lapselle ei ihan välttämättä ole hyväksi tuijottaa telkkaria jatkuvasti. Etenkään tuossa iässä, kun eihän kolmivuotinen vielä tajua että se mitä telkkarissa tapahtuu ei ole totta, eikä siten pysty käsittelemään näkemäänsä. TV-ohjelmissa on kovaa ääntä, vilkkuvia valoja ja kirkkaita värejä, jotka kaikki ovat omiaan yliärsyttämään pienen lapsen aisteja. Onko siis ihme, jos lapsi on hieman aggressiivinen?

Itse ihmettelen ihan hirveästi niitä vanhempia, jotka antavat jopa alle kouluikäisten tuijottaa esim. Salkkareita tai muita selkeästi aikuisten ohjelmia (voihan se olla, että muutaman vuoden päästä kuulumme itse noihin vanhempiin, eikä tarvitse ihmetellä). Toki meilläkin tv on auki, mutta Janne ei osaa vielä sitä katsoa (uutisia ja säätä lukuunottamatta, niiden ajan poika istuu hievahtamatta ruudun ääressä). Jahka poika rupeaa oikein ruutua tuijottamaan, niin todennäköisesti rupeamme tarkemmin seuraamaan mitä sieltä töllöttimestä kulloinkin tulee.

Ja muuten, joskus Jannea odottaessa vannoin, että meidän lapsesta ei tule tv:n orjaa. Joskus ihan oikeasti toivon, että poika osaisi katsella vaikka piirrettyjä, että itse saisi hetken huokaista tai aamulla torkkua sohvalla. Mutta kun ei niin ei.