Käväistiin Miehen kanssa yli yön reissulla ihan kahdestaan. Niinkin eksoottisessa paikassa kuin Seinäjoki. Miehen siskonpoika otti ja meni naimisiin. Minullahan oli kovat suunnitelmat siitä, että istutaan juhlissa tovi ja viimeistään kymmeneltä lähdetään viettämään aikaa kaupunkiin. Oltais ehkä käyty käveleskelemässä kaupungin öisiä katuja, menty sitten siemailemaan hienostuneesti kuoharia, jonka olin laittanut huoneen minibaariin jäähtymään. Mut toisin kävi. Punaviini teki äippäselle tepposet ja kun palasimme kaupunkiin, sammuin sänkyyn samoin tein. Et se siitä sitten. Mies on vähän piruillut, mut vetoan siihen, että harjoituksen puutettahan se oli. Ilmeisesti kun en kovinkaan paljon ollut juonut, seuraavana aamuna yhdentoista aikaan käväisin poliisilaitoksella puhaltamassa täydet nollat..

Mutta kaikesta huolimatta oli kiva päästä kaksin jonnekin. Menomatka ajettiin kiireessä, mutta takaisintullessa pysähdyttiin pariin kertaan. Ja aina häissä sitä muistaa, että miksi sitä mekin aikoinaan naimisiin mentiin. Jos sais uudelleen valita, niin edelleen Miehen kanssa naimisiin menisin, en ole katunut sekuntiakaan, vaikka pari kolme vuotta tässä on ollut aika raskasta aikaa parisuhteelle. Mut ehkä se tästä taas alkaa helpottamaan, kun pojat kasvaa. Sitä vaan tässä arjen pyörityksessä tuppaa unohtamaan sen, että sitä aikaa pitäis varata yhdessäoloonkin. Ne muutamat tunnit ilta-aikaan kun tulee mustasukkaisesti käytettyä omiin juttuihin. Kun tarvitseehan sitä omaakin aikaa aina välillä.

Mut ens vuonna taas uudestaan ;o)