On taas se aika vuodesta, kun kesän villeinä kotioloissa riehuneet lapset palautetaan päiväkodin kuriin ja järjestykseen. Näin myös meillä. Meillähän oli viime syksystä saakka Jannelle 9 päivän hoitosopimus, jotta saadaan päiväkotipaikka pidettyä äitiysloman jälkeenkin.

Jannen vanha päiväkoti oli aivan ihana pieni paikka ja hoitajat aivan älyttömän mukavia. Uusi päiväkoti on valtavan suuri, ikävällä paikalla ja hoitajat ihan ok, mutta eivät mitenkään supermukavia. Muuton myötä tässä asiassa hävittiin ihan 100-0.

Päivähoidostahan on kaikenlaisia mielipiteitä ja suosituksia. Kunnon äiti (TM) hoitaa lapsensa kotona vähintään kolmivuotiaaksi, mutta mieluiten kouluikään saakka. Vähän huonompi äiti laittaa lapsensa vuoden ikäisenä perhepäivähoitajalle ja allekirjoittaneen tapaiset huonot äidit taas vievät lapsensa päiväkotiin. Meillä päiväkoti oli ihan selkeä valinta. Kuulopuheet perhepäivähoitajista karmaisivat. Toki perhepäivähoitajiin mahtuu niitä mätiä omenoita sekä timantteja, että en mitenkään halua leimata kaikkia heitä huonoiksi. Minun valintani perustui siihen, että päiväkodissa on useampi aikuinen, joten yhden hoitajan mahdolliset väärinkäytökset tulevat ilmi ennemmin tai myöhemmin. Perhepäivähoitajan toimintaa taas ei valvo kukaan.

Henk.koht. olen sitä mieltä (laiska äiti kun olen, enkä jaksa kuljettaa lapsia kerhoissa ja muskareissa), että päiväkodissa lapsi oppii toimimaan ryhmässä. Ja niinhän se on, että jo siellä päiväkodissa opitaan se  miten maailma toimii. Jos lapsi jää täysin vaille ulkopuolista hoitoa, on muiden lasten kanssa toimiminen varmasti haastavampaa kuin niillä jotka ovat olleet esim. päiväkodissa. Nämähän eivät ole mitään tutkittuja juttuja vaan ihan äidin "mutua". Toki minäkin kaikkein mieluiten pitäisi lapsiani edes vuoden verran pidempään kotona, mutta kun se nyt vaan ei ole mahdollista. Tai olis varmaan, mutta en ole valmis luopumaan omasta kodista ja menemään vuokralle jonnekin kerrostalolähiöön..

Mutta siis, Janne aloittaa päivähoidon ensi viikolla. Tuntuu ihan kamalalta. Mutta, onneksi hoitopäiviä on se 2 viikossa, joten suurimman osan viikkoa poika saa edelleen olla kotona äidin ja pikkuveljen kanssa. Kotona vietetyn kesän jälkeen tuntuu, että pojalle tekee ihan hyvää mennä opettelemaan miten muiden lasten kanssa ollaan.