..sikirjan merkki!

Se joka on keksinyt, että pian nelihenkinen perhe ei muka mahdu 62 m2 kokoiseen asuntoon joutaisi saunan taakse. Että pitäisi olla vähintään kolme huonetta, mielummin enemmän. Selkään sietäisi. Alkaa meinaan mennä hermo niin asunnon etsintään (=ei löydy) kuin asuntomme potentiaaliseen ostajaan. Ensimmäinen kiristyksen aihe selittyy suluissa, toinen vaatinee pidemmän vuodatuksen.

Olimme ostajan kanssa sopineet hinnan, joka on 2500€ edullisempi kuin naapurissa myynnissä oleva. Ihan siitä syystä että meiltä puuttuu välittäjä, joka vie myyntihinnasta osansa. Asunnot ovat tismalleen saman kokoiset ja jotensakin samassa kunnossa. Meillä on alkuperäinen vessa, kun taas naapurissa maalattu. Maalit sun muut maksavat ehkä 100€, joten vessan facelift ei kustanna juuri mitään. Ostajan velipoika kävi vilkaisemassa asuntoa, ja oli sitä mieltä että kylpyhuone on laitettava uusiksi. Syynä se, että lattialaatat ovat vinossa. No, sehän ei minun mielestäni ole millään lailla meidän ongelmamme. Mikäli ostaja haluaa vaihtaa laatat, tehköön sen ihan omalla kustannuksellaan.

Eilen sitten ostaja otti meihin yhteyttä ja sanoi järjestäneensä itselleen lainan ja pistävänsä oman asuntonsa myyntiin. Seuraavassa lauseessa sitten hän ilmoitti että hinnasta pitäisi vielä keskustella. Sanoin hänelle suoraan, että hintaa emme lähde laskemaan, kun laskimme sitä jo välittäjän arvioimasta ihan reilusti. Toki jos kyse on satasista, asia on erikseen. Ostaja itse siis piti hintaamme viime viikolla täysin sopivana. Ensin nousi verenpaine huippulukemiin, sitten alkoi naurattaa. Ostaja on siis ihan oikeasti muuttamassa asuntoomme marraskuussa. Mutta haluaa itse sanella hinnan. Ilmeisesti hän ei ymmärrä, että a) meidän ei ole mikään pakko myydä asuntoa b) jos (kun) asunnon myymme, se tapahtuu meidän päättämällämme hinnalla, ei hänen. Mikäli hinta ei häntä miellytä, ei asuntoa ole mikään pakko ostaa.

Päivän huipentumaksi ostajan veli kyseli minulta puistossa törmätessämme, että joko me olemme pistäneet vuokra-asuntohakemuksia menemään. Olin ihan äimänä, ja sanoin vaan että ollaan me katseltu sekä omistus-, että vuokra-asuntoja, mutta eipä ole mitään löytynyt. En sitten hoksannut sanoa, että eihän näistä asuntokaupoista ole vielä tehty minkäänlaista paperia, joten emmepä ihan hirveästi ole vaivaa uuden asunnon etsimiseksi nähneet. Minä kun en (enää) näitä kauppoja pidä mitenkään varmana, ennen kuin paperit on tosiaan allekirjoitettu.

Alkaa vahvasti tuntua siltä, että tämä kauppa ei ehkä ollut  mikään paras idea ja viisainta olisi peruuttaa koko homma. Tiedä millaisia "vikoja" tämä ostaja sitten muutettuaan löytää kämpästä ja yrittää saada meidät maksajiksi. Ikävää olla näin kyyninen, mutta niin se vaan on elämä opettanut.