Kyllä me vielä hengissä ollaan, ei siis hautauduttu laatikkopinojen alle. Olemme pari viikkoa evakossa Mummolassa, joten nettiaika on vähissä. Tai siis, nettiin kyllä varmaan olis ehtinyt ihan yhtälailla kuin kotonakin, mutta olemme Miehen ja poikien kanssa nauttineet kesäkeleistä ja olleet urakalla ulkosalla, nyt kun siihen on kerrankin ollut mahdollisuus. Kerrostaloasumisen jälkeen on nimittäin hiukkasen helppoa tämä omakotitaloasuminen, kun hiekkalaatikko on heti ulko-oven liepeillä ja muutkin aktiviteetit omassa pihassa. Leikkikavereita Janne kaipailee, mutta olimme jo muutamana päivänä kaupungissa puistossa, joten eivät lapset ihan erakoidu. Miehelle sattui käsittämättömän hieno lomaviikko. Sisällä ollaan käyty syömässä ja nukkumassa, joskin joinain päivinä ruokailukin on tapahtunut ulkona. Ihan parhaimmistoa, näin maalla kun ollaan, on Jannen mielestä ollut kevätkynnöillä olleet traktorit, naapurin kaivinkone, toisen naapurin päältä ajettava ruohonleikkuri sekä vesileikit. Antti puolestaan ihmettelee puita, ja jaksaa olla pitkiäkin aikoja vaunuissa tai nurmikolla selällään ja jutella vauvojen juttuja pihan kuusille. Antista puheen ollen, poika päätti sitten lopultakin ruveta kääntymään selältä mahalleen, ja pyörii nyt ympäriinsä kuin väkkärä. Kun pojan laittaa yhteen paikkaan, niin hänet löytää jostain ihan muualta. Kovasti jo mieli tekisi ryömiäkin, mutta siihen eivät vielä taidot riitä.

 

Uuteen kotiin päästään muuttamaan viikon päästä, ja nettiyhteyskin saadaan toivottavasti pelittämään kesäkuun alusta. Vaikka maalla ja Mummolassa on mukavaa, niin kyllä sitä varmaan nauttii ihan koko rahalla omasta kodista, kunhan muuttamaan päästään.