Minulla on pimeä, salattu puoli. En tästä puolestani ole juuri blogissani kirjoitellut, koska edelleen on häpee olla nainen ja sci-fi nörtti. Etenkin jos satut olemaan keski-ikäinen nainen ja sci-fi nörtti ;o) 

Ihan ensimmäisiä suosikkejani ovat tuttuun tapaan olleet Star Warsit, jotka räjäyttivät tajuntani. Sitä seurasivat Star Trekit, Babylon 5, Stargate. Uppouduin kirjamaailmaan P-velin myötävaikutuksella. Uusia lemppareitani ovat Dr Who, Game of Thrones, kirjamaailmassa ehdottomia suosikkeja ovat kevyempää tavaraa kirjoittaneet Douglas Adams ja Terry Pratchett. Uusia lemppareitani ovat Marvelin sarjakuvista tehdyt elokuvat ja sarjat. 

Harjoitan salaisia paheitani lähes poikkeuksetta yksin. Pinterestissä olen kerännyt supersiistejä pinnauksia nörttiseteistä. Ravelryssä jonossa on järjetön määrä nörttineuleita odottamassa vuoroaan. Haaveilen erilaisista teemahuoneista, joissa olisi kaikenlaista keräilytavaraa. Mies ei scifistä piittaa. Siksi saan tuijotella elokuvat ja sarjat yksin. Huono puoli on, että en voi puhua niistä kenenkään kanssa, enkä jakaa tätä pahettani, saati saa sille ymmärrystä. Lapset taas osoittavat riemastuttavissa määrin nörttiyden merkkejä. Pojat tuntevat jo nyt Star Wars hahmot, väittelemme siitä olivatko kloonit hyviä vai pahoja ja tuskin maltan odottaa sitä päivää, kun pääsen heidän kanssaa viettämään Star Wars elokuvamaratonin. Miehen lähetämme tuoksi päiväksi tekemään jotain muuta.