Ensimmäinen viikonloppumme perheenä on nyt onnellisesti takana päin. Miehen Tytär oli meillä siis perjantaista lauantaihin. Mitään suurta draamaa tai mustasukkaisuutta ei ollut kellään osapuolella havaittavissa. Tytär on edelleen mielestäni varsin mainio pakkaus. Mielikuvitusta piisaa ja automatkat ovat puhdasta viihdettä. Milloin lauletaan ja milloin ohjataan avaruusalusta. Miehen hermot eivät kestä Tyttären energiaa. Ensi kerraksi sovimme, että otamme keltaiset ja punaiset kortit käyttöön. Kun naputus alkaa, niin vilautetaan keltaista. Kun keltaisia kortteja on näytetty tietty määrä, saa punaisen kortin ja joutuu jäähylle. Hiukkasen liikaa ohjelmaa buukkasimme ensimmäiselle käynnille, ensi kerralla olemme viisaampia ja teemme jotain ihan kolmestaan.

Noista korteista tuli muuten mieleen, että joskus kersana petyin aivan järkyttävästi kun minulle selvisi, että jalkapalloilijat eivät saa kortteja omakseen. Suorastaan närkästyin moisesta väärinkäytöksestä.

Mutta kyllä sitä kuulkaas kovimmankin kyynikon ja telaketjufeministin sydän ihan sulaa, kun kuuntelee isän lukevan tyttärelleen iltasatua. Tuli jotenkin kotoinen olo. Näköjään sitä ikisinkkukin asettuu aloilleen ja rauhoittuu kun se oikea mies sattuu viemään jalat alta. Jotenkin vaan kaikki tuntuu menevän ihan niin kuin on tarkoitettukin...