Jos eläisi ikuisesti, niin mitä kaikella sillä ajalla oikein tekisi? Sitähän voisi vaivihkaa kerätä itselleen hirmuisen omaisuuden. Asua ihanassa kartanossa jossain. Lukea kaikki maailman kirjat. Neuloa, neuloa ja neuloa. Nukkua. Viettää aikaa perheen kanssa. Opetella uusia asioita. Keksiä parannuskeinon johonkin tappavaan tautiin. Syödä suklaata ja juoda hyviä viinejä. Olla vaikka vuoden pienessä hiprakassa. Kirjoittaa kirjoja. Tehdä hyviä tekoja. Opetella maalaamaan tauluja, laulamaan ja soittamaan pianoa. Ja ehkä tekemään niitä purjeitakin. Ja purjeveneitä. Harrastaa puutarhanhoitoa, opetella kasvien latinankieliset nimet. Matkustella kaukaisiin maihin. Ruveta maailmanvaltiaaksi.

En ainakaan irstailisi päättömästi, tappaisi silmittömästi ja kiduttaisi raa'asti. En myöskään tuhlaisi aikaani joutavanpäiväiseen juonitteluun ja miettisi miten vihollisen saa parhaiten ja tuskallisimmin pois päiviltä. Enkä tuhlaisi ikuisuutta jouten.

Jos eläisi ikuisesti, missä kohtaa ne kauniit haaveet, ajatukset ja teot väistyisivät irstailun, väkivallan ja pahuuden tieltä? Missä kohtaa idyllisellä seudulla asuvasta puutarhuri-kirjailija-käsityöläisestä tulisi pahuuden ilmentymä? Vai tulisiko ollenkaan? Voisiko sitä elää ikuisuuden vailla pahuutta, vai johtaisiko ikuisuus väistämättä siihen, että olis pakko kokeilla omia rajojaan ja lipsahtaa pimeälle puolelle? Missä ajassa elämään ja maailmaan turtuisi ja kyllästyisi?

Sairaslomalla oli aikaa katsoa digiboksia tyhjäksi ja katselin True Bloodia :)