Taas on vierähtänyt tovi päivittelystä. Iltaisin aika menee Jannen kanssa touhutessa, joten koneaika on vähentynyt huomattavasti. Ja ison osan siitä jäljellejääneestä koneajasta haukkaa Facebook *tunnustaa nolona*. Ja töissä on joutunut tekemään töitä, joten ei ole ollut aikaa kirjoitella näitä omia juttuja..

Janne harjoittelee kovasti ryömimistä. Poika löytyy milloin mistäkin, vaikka kuinka koittaa sitä asetella lattialle peiton päälle. Nopeiten kulkeminen käy pyörimällä, mutta kyllä sitä ahtaammissa paikoissa ryömitäänkin. Poikaa ei kyllä hirveästi uskalla yksikseen enää minnekään jättää, sisällä nukuttavat päikkäritkin nukutaan tätä nykyä aina omassa sängyssä, ettei vaan pyörähdetä lattialle. Omassa sängyssäkin Janne pystyy tosin uskomattomiin suorituksiin. On käsittämätöntä miten vauva ei vahingossakaan voi nukkua pää päätypuolessa ja jalat jalkopäässä. Sängyssä nukutaan poikittain, vaikka poika ei enää kunnolla niin mahdukaan. Niska kenossa ja jalat sängyn reunaa vasten pystyssä nukutaan. Eräänä yönä pieni sankarimme oli kääntynyt sängyssä ylösalaisin. Heräsimme Miehen kanssa yöllä siihen kun sängystä kuului sellainen "olen pinteessä"-ähinä. Kun Mies meni laittamaan pojalle tuttia, niin vastassa olivatkin jalat. Meillä kun Jannen sängyn alla on pääpuolella kirjat, luin jostain että sängyn pääpuolen ollessa koholla, voidaan vähentää korvatulehduksia. Että pojalla ei tosiaankaan ollut kivaa olla sängyssä pää alaspäin. Eräänä toisena iltana poika taas oli saanut jalkansa sängyn pinnojen väliin. Vaikka meillä siis on pinnasuojakin. Samanlaista ähinää kuului kuin tuo edellä kuvattu. Tarvii varmaan jeesusteipillä teipata pinnasuojus paikoilleen, ettei poika saa jalkojaan mistään välistä tungettua sängyn ulkopuolelle.

Kuten jo jossain aikaisemmassa postauksessa avauduin, minun on tosi vaikea keksiä uusia makuja soseisiin. Tällä hetkellä meillä syödään perunaa, porkkanaa, bataattia ja kukkakaalia. Ensimmäistä ja viimeistä yleensä sekoitetaan kahden keskimmäisen sekaan, kun ei muuten meinaa mennä alas. Jottei poika ihan tottuisi aina samoihin makuihin, olemme ruvenneet antamaan jälkkäriksi hedelmäsoseita. Kaikki makea on hyvää, mutta erityisesti mango oli namia. Niin pojan kuin äidinkin mielestä. Luumu ei ollut ihan niin hyvää, mutta mustikka-puolukka sose taas uppoaa meille molemmille. Maistuu ihan vispipuurolle.

Kasvisten rinnalle otamme kohta broilerin, kunhan jossain välissä olisi aikaa paneutua lapsen makumaailmaan. Viikonloppu meni reissatessa, lauantaina ajelimme Jannen kanssa mummolaan ja sunnuntaina koko perheen voimin iso-papan luokse. Tänään on edessä lastenkutsut.