Koitan palailla pikkuhiljaa arkeen ja blogin päivittämisen pariin. Loma sattui hyvään saumaan, ilmat olivat aivan mahtavat. Paha vaan, että molemmat pojat olivat pitkin viikkoa sen verran sairaina, että likikään joka päivä emme päässeet auringonpaisteesta nauttimaan. Tämä loma opetti sen, että jatkossa meillä vanhemmat viettävät talvilomansa samaan aikaan, mikäli mahdollista. Minä nimittäin tarvitsisin toisen viikon lomaa, että saisin levätä varsinaisen loman aiheuttamat rasitukset pois. Suunnitellut reissut jäivät siis puoliksi tekemättä. Mummolaan ajelimme, koska siellä potentiaaliset sairauden uhrit olisivat olleet aikuisia, toisessa kylästelypaikassa taas uhreiksi olisivat joutuneet pienet lapset. Tai mikä pahinta, näiden äiti.

Lomalla pojat harppasivat taas aimo askeleen kehityksessä eteenpäin. Antti rupesi kävelemään, ja juoksemaan. Janne taas onnistuttiin vieroittamaan tutista. Ilmeisesti aika oli kypsä, koska poika ei tutin perään kysellyt edes ensimmäisenä iltana, ainoastaan muutaman kerran aamuyöllä olis tutti pitänyt saada. Mut äiti leikki kuollutta eikä reagoinut asiaan millään lailla, joten poika palasi nukkumatin maille. Pikkasen myöhäänhän tää meni, mutta parempi kai edes joskus.

Oireilen itse siihen malliin, että loppuviikosta saatan hyvinkin olla pois töistä ja sairaspedillä. Nyt pitäis vielä löytyä se lomailemaan ilmeisesti vielä jäänyt työinto ynnä ystävänsä työmotivaatio. Mut jos ihan ekana keittäis kahvit. Aurinkoista viikkoa kaikille tasapuolisesti!