Janne on kotiutunut sairaalasta eilen illalla. Kyllä oli tässä residenssissä sitten eilen maailman onnellisin äiti, kun koko perhe oli saman katon alla ekaa kertaa viiteen päivään <3 Vaikka tauti oli kamala, ja aika ajoin pelkäsin, että koko poika kuolee ennen kuin tauti päästää kyntensä pienestä irti, niin seurasihan siitä jotain hyvääkin.

Nimittäin, Janne oppi potalle ennätysajassa. Tänään meillä on tähän mennessä käytetty yksi vaippa. Poika osaa itse sanoa pissakakka ja mennä vessaan, kun tavaraa rupeaa tulemaan. Ja osaa jopa sanoa asian sen verran ajoissa, että äiti ehtii laskea vauvan pois käsistään ja riisua pojalta housut.

Nyt kun Janne ollaan saatu kotiin ja tauti on jo toivottavasti loppusuoralla, iski meihin muihin sitten flunssa. Antti mukaan lukien. Sitä jo eilen illalla huokaisin helpotuksesta, että yöllä saa nukuttua, kun on Mies vieressä ja Janne omassa sängyssään. Ja kissin villat. Antin nenä meni niin tukkoon, että pieni ei meinannut saada hengitettyä. Muistelen Jannen ekan nuhan olleen ihan samanlaisen, ennen kuin poika hoksasi, että suunkin kautta voi hengittää. Meillä ei siis hirveän hyvin nukuttu viime yönäkään..

Ja niinä hetkinä kun yöllä voisi nukkua, minä en tietenkään nuku, vaan mietin joutavia. Sain aivan loistavan kirjaidean, kun kuuntelin Antin hengitysvaikeuksia. Ilmoittelen jahka kirja joskus julkaistaan ;o)