Missä pirussa luuraa se seksintäyteinen, seesteinen ja ihana keskiraskaus? Tämän toisen kolmanneksen piti olla niiiiin helppoa ja niiiiiin mukavaa, että juuri nyt nainen oppii nauttimaan itsestään ja raskaudestaan. Niin varmaan!

Huono olo jatkuu edelleen. Syöminen tökkii edelleen. Väsyttää edelleen. Lisäksi vieraakseni on tullut unettomuus, joka herättää joskus aamuyöllä eikä suostu antamaan unelle tilaa. Seksi ei maistu edelleenkään em. syistä. Lisäksi maha on alkanut kasvaa. Ekat farkut on pesty ja viikattu odottamaan ensi syksyä. Tällä hetkellä jalkaan mahtuvat housut mahtuvat ehkä viikon. Voten potkut tuntuvat, ja aika ajoin myös melko ikävältä. Itkettää kaikki ja koko ajan. Maha myös rajoittaa elämää, ei pysty enää kiitämään sataa tuolla tuotannossa ilman että se alkaa ilmoittelemaan olemassaolostaan. Enää sitä ei saa oikein edes piiloon, kun ei voi vetää vatsaa sisään. Voin vain kuvitella miten paljon tämä tästä pahenee tulevina kuukausina. Minut siis tuo seesteisyyn on unohtanut kokonaan. Että ihan tervetuloa meille ihan koska vaan, äläkä pidä kiirettä poislähdön kanssa.

Kaikesta huolimatta ei voi olla kuin onnellinen ihan jokaisesta päivästä, jonka Vote tuolla on ollut ja ilmoittelee olemassaolostaan. Miehen kaveripariskunta oli viime yönä menettänyt pienen ihmisalkunsa. Sitäkin tässä on kyynelehditty, vaikka ko. pariskunnan olen tavannut vain kerran. Minä istuin itku silmässä työpöytäni ääressä ja silittelin vatsaa ja pyysin Votea pysymään siellä vielä tovin, vaikka aika rankkoja viikkoja on ollut ja on tulossa. Että J armas, ei sitten vedetä kiitolaukkaa koko viittä päivää..

Huomenna siis edessä lähtö Milanoon. Muutaman päivän loma taitaa tulla enemmän kuin tarpeeseen.