.. Ja idiooteilla ilmaiset. Alamme ilmeisesti osoittaa Miehen kanssa sen verran vakavia mökkihöperyyden oireita, että on syytä lähteä kotiympyröistä pois toviksi. Huomenna suuntaamme Hämeenlinnaan moikkaamaan Voten mummoa, ukkia ja kummitätiä.

Nämä mökkihöperyyden oireet alkoivat ilmetä jo viime viikolla, kun ostimme Votelle itkuhälyttimen. Suurta hupiamme on huudella ulkona olevaan lähettimeen viestejä sisälle: "Täällä kotka, kuuleeko haukka, hereillä ollaan." Suurin harmimme on se, että hälytin lähettää vain yhteen suuntaan. Toinen osapuoli ei pysty näihin viesteihin vastaamaan. Lisäksi hälytin toimii oivallisena salakuuntelulaitteena. Se poimii keskustelut joita ihmiset käyvät lähistöllä. Meille ei siis pääse enää takaoven kautta yllättäen, koska jopa askeleet hiekkapolulla kuuluvat hälyttimen kautta.

Perjantaina sitten tapahtui se lopullinen romahdus. Yritin soittaa P-velille lauantain kyytijärjestelyistä, mihin aikaan lähdetään ja kuinka monta henkilöä autoon täytyy mahduttaa. Velipoika ei heti vastannut, joten aloimme Miehen kanssa kilpaa pohtia (ihan tosissamme), että mitä nuori mies mahtaa tehdä. Itse epäilin hänen olevan suihkussa, Mies taas ihan muissa puuhissa paikkakunnalle muuttaneen tyttöystävän kanssa. Illan edetessä tilanne muuttui aina vaan kaoottisemmaksi. Mies nimittäin meni ostamaan meille uusimman Baby Blues sarjakuva-albumin Pikkuveli valvoo. Osui sitten niin asian ytimeen monessakin kohtaa, niin kipeän totta. Ja kun samaan syssyyn iskettiin Nelosen hauskat kotivideot, niin istuimme Miehen kanssa sohvalla ja nauroimme hysteerisesti vedet silmissä. Olin pissata alleni, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Kun lopulta saimme hillittyä itsemme, olimme molemmat sitä mieltä, että meidän pitäisi varmaan keksiä jotain tekemistä, sillä päivä oli ollut melkoisen säälittävä.