Tämä kevät on tosiaan ollut tuon sanalaskun mukainen. Pitkäperjantaina oli uskomattoman hieno ilma kyläillä länsirannikolla. Pääsiäispyhinä kuunneltiin jo peipposta lähimetsässä, viikkoa myöhemmin satoi vielä vajaa 5 senttiä lunta ja pakkastakin oli viitisen astetta. Viime viikonlopun takatalvesta huolimatta ekat sinivuokot ja krookukset bongattiin sunnuntaina. Oman pihan krookukset alkoivat kukkimaan tämän viikon alussa. Alkuviikosta töihin tullessa oli työpaikan pihassa jo västäräkki pyrstöään keikuttelemassa. Tänä aamuna katselin kotipihalla koivuja, kovin olivat silmut paksuja. Hiirenkorvia voitaneen siis odotella ensi viikon aikana.

Viikonlopuksi on luvassa ihanan lämmintä, jopa 17 astetta, josko se kesä tästä saisi puhtia tulla jo meillekin. Nyt kun kuitenkin on jo huhtikuun loppu, niin olishan se ihan kiva ettei enää lunta tulis. En tiedä onko sillä mitään merkitystä mihin vuodenaikaan ihminen on syntynyt, mutta itselleni on tämä kevät aina ihan suosikkiaikaa. Mikään ei ole kauniimpaa kuin hennon vihreät hiirenkorvat koivuissa. Kevään etenemistä on vaan niin mukava seurata.

Viikonloppuna matkaamme Jannen ja P-velin yltiömukavan tyttöystävän kanssa mummolaan. Mies ja P-veli kun ovat laivalla rilluttelemassa, niin Janne pääsee naisten palvottavaksi :o)