Blogi ja minä olimme sairauslomalla tovin. Aivopaineet nousivat jälleen kerran, joten jouduin sairaalahoitoon kahteen kertaan. Jälkimmäisen käynnin syynä tosin oli jumalaton likvorin aiheuttama päänsärky, joka ei mennyt millään ohi ja joka sai minut toivomaan kuolemaa. 

Makoillessani sairaalapedillä ensin ensiavussa ja sitten neurologisella osastolla, kiinnitin huomiota sairaanhoitajiin. He jos ketkä ovat ansainneet suuret kiitokset ja ennen kaikkea ihailuni. Valittamatta he hoitavat joskus ne jopa kirjaimellisesti paskahommat. Potilaita on laidasta laitaan, on meitä, jotka olemme enemmän tolkuissamme ja niitä jotka eivät ole. Neurologisella puolella osa potilaista on sekaisin ja hyvinkin aggressiivisia, kun eivät aina ymmärrä mitä on tapahtunut. Työ on raskasta, samoin me potilaat varmasti aika ajoin, mutta koskaan en ole kuullut heidän hermostuvan, vaikka vastapuoli olisi kuinka hankala. Itse en kykenisi tekemään heidän työtään päivääkään. Onneksi he pystyvät, koska kuka meitä muuten hoitaisi.

Koska käyn osastolla jatkuvasti, minulla on siellä on vakipaikka, ja kohta saan varmasti virallisen osastomaskotin roolin. En välttämättä hellyyttävän ulkomuotoni vuoksi, vaan huvittavan. Henkilökunta tervehtii minua kuin vanhaa tuttua, yleensä kun potilaat eivät ole vakiokävijöitä. Muistan hoitajat nimeltä, ja olen varmaan tavannut kaikki TAYSin neurologitkin. Olen harvinaisen sairauteni vuoksi ollut myös tirkistelyn kohde ja opetusmateriaalia. Ensimmäinen saattaa ehkä jatkuessaan olla jossain kohtaa kiusallista, toiseksi voin suostua jatkossa useamminkin, jos se vaan auttaa lääkäreitä tunnistamaan sairauden oireet aikaisemmin. 

Tämän reissun jälkimainingeissa lääkitystä nostettiin taas ja sain helvetillisen päänsäryn innoittamana todellisen kimmokkeen painonpudotukseen. Sen kun väitetään olevan parannuskeino sairauteen. Viikon saldo oli -300 g. Kokonaispudotus koko kahden ja puolen viikon sairausloman ajalta oli 3300 g. Kannustusviesttejä ja -ajatuksia saa lähettää tähän painonpudotukseen liittyen roppa kaupalla.