Janne täytti maanantaina merkittävät 8 kk. Tilaisuutta ei juhlittu mitenkään erityisesti, unohtivatpa vanhemmat ottaa kuvankin. Tilanne korjattiin seuraavana päivänä. Ne, joilla on pieniä lapsia, tietävät varmaan millaista on kuvata yliuteliasta vauhdilla ryömivää lasta. Muille tiedoksi, se on pirun hankalaa, kun joudut asettumaan mahdollisimman kauas pienestä ihmisestä, ja räpsimään kuvia summamutikassa, kun pikkuinen tulee vauhdilla kohti.

Eilen käytiin lääkärineuvolassa. Janne on mukavasti ottanut kiinni muita ikätovereitaan painon ja pituuden suhteen. Olen verrannut Jannen kasvua Miskan kasvuun, pojat kun ovat miltei saman ikäisiä. Janne oli syntyessään n. kilon verran Miskaa pienempi, ja mielestäni painoa ja pituutta on tullut suhteessakin vähemmän koko ajan kuin Miskalle. Nyt kuitenkin Janne oli ottanut kasvuspurtin, pituutta oli 69 cm ja painoa 8215g. Kahden kuukauden takaiseen verrattuna pituutta oli tullut 5 cm lisää ja paino 1,4 kiloa. Kohta meillä siis on poika tosissaan nakuna vaatteiden puutteen takia, kun kaikki vaatteet ovat pieniä, eikä uusia ehditä ostamaan sitä tahtia kun pieni mies kasvaa. Että jos jollain lukijalla olis myydä kohtuuhintaan 74cm --> vaatteita, niin ilolla teen kauppaa kanssanne.

Kunnon kilaritkin poika muuten neuvolassa sai. Pari päivää on poika nyt räpeltänyt korvaansa, Mies epäili josko siellä olisi jotain tulehduksen poikasta. Lääkäri kurkkasi korviin ja sieltä löytyi kamalasti vaikkua. Poika tiukkaan syliotteeseen ja lääkäri poisti vaikun korvasta. Ja Janne karjui kurkku suorana ja kuula punaisena. Seuraava raivari tuli, kun lääkäri otti pojalta lelun pois, kun piti katsoa konttausasentoa ja ryömimistä. Omaa tahtoa alkaa kehittyä vähän turhankin lailla. Aiemmin tällä viikolla samanmoisen raivarin sai aikaiseksi tyhmä äiti, joka kielsi syömästä paperia ja meni vielä kaivamaan mainospostit pois pojan kitalaesta.

Pinsettiotetta Janne tapailee jo kovasta, harmi vaan, että ei ihan aina jaksa keskittyä moiseen nyhräämiseen, mikäli ympärillä tapahtuu ihan mitä vaan. Neuvolassa pojan piti killittää lääkäriä siihen malliin, että nappeja ei huomattu ollenkaan. Mutta todistettavasti poika osaa pinsettiotteen.

Konttaus ei pojalla etene ollenkaan. Konttausasentoon noustaan, mutta ei lähdetä siitä sitten eteen- eikä taaksepäin. Ryömimällä päästään pirun lujaa. Ja pystyyn pitäisi päästä. Polvilleen poika on jo noussun jonkun aikaa, eilen aamulla ekan kerran noustiin sitten jo oikeasti jalkojen päälle. Hyppykiikkukin löydettiin Pikkusiskon tuomasta tarvikepussista ja se on ihan suosikki. Kauaa en ole uskaltanut poikaa siinä pitää, kun luin jostain, että hyppykiikut ja kävelytuolit voivat vaikuttaa haitallisesti kävelemisen opetteluun. Mutta tarviihan sitä lapsella olla edes jotain hupia..

Edit: klo 17:15

Loppuun sitten 8kk 1 pvä kuva :o)

1240582184_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vauhti päällä pienestä pitäen.. Tuo epätarkkuus johtuu juurikin tuosta alussa kuvailemastani tilanteesta, kun poika rynnii kohti höyryveturin lailla.