Jokainen tarvitsee joskus omaa aikaa. Se on sitä aikaa, kun voi hetkeksi jättää kaikki velvollisuudet taakseen ja tehdä tasan sitä mikä itseä huvittaa. Vietin pitkän pätkän sinkkuelämää ennen kuin tapasin Miehen, ja kaikki aika oli omaa aikaa. Nyt lapsiperheen rumbassa sitä aikaa on vähemmän meillä molemmilla ja se aiheuttaa aika ajoin hankausta.

Pohdiskelin eilisen terapian jälkimainingeissa, että mistä ottaisin aikaa omalle hyvinvoinnilleni ja terveydelleni. Siis liikunnan muodossa. Olen kuitenkin töissä keskimäärin 8 h päivässä. Työmatkoineen ajan voi nostaa yhdeksään tuntiin, kun ajelen ruuhkan suuntaisesti. Kotona olen 16-17 välillä. Syön ja sitten on perheen yhteistä aikaa. Lasten iltatoimet alkavan noin klo 19 ja sänkyyn heidät laitetaan klo 20. Unten mailla piltit ovat puolisen tuntia myöhemmin. Itse pyrin menemään nukkumaan viimeistään kello 23.

Torstaisin ja perjantaisin kuskaan lapsia harrastuksiin. Joka toinen keskiviikko käyn neulomassa. Yhtenä iltana on käytävä kaupassa ja yksi ilta ois ihan kiva olla vaan kotona. Illat menevät siinä. Viikonloppuna vois ehkä ehtiä jonnekin, mutta silloin pyhitän mahdollisimman paljon aikaa lapsille ja Miehelle. Ja pesen pyykkiä. Ja koska elämä viikolla on niin hektistä, haluan edes viikonloput viettää ilman kiirettä.

Nytpä sitten ajatuksena on yhdistää aika perheen kanssa ja liikunta. Joka varmaan toteutuu tasan kerran, kun äipällä menee hermo pyörällä koheltavan Esikoisen kanssa tai loppuu pyöräilyinto 18 kiloisen Kuopuksen istuessa istuimessa pyörän takana. Ja ei, Kuopusta ei voi laskea pyöräilemään yleiselle kadulle vielä omalla pyörällä.