Kyllä on kuulkaa äitihenkilön mieli synkkänä nyt. Viime yö meni täysin ketuille. En tiedä mikä ihme perheen nuorimmaiseen iski, mut koko yö meni kitistessä. Yön pimeinä tunteina sitä ajatukset menee vielä astetta synkemmäksi. Hetken aikaa mietin et tapanko itseni vai pienen kitisijän. En tappanut kumpaakaan, purin hammasta yhteen ja nyt on infernaalisen väsymyksen lisäksi leuat jumissa. Aamusella kahta kitisevää lasta pukiessani tuli mieleen, että mitäs jos vaan kävelen ovesta ulos, enkä tule enää takaisin ennen kun olen saanut univelkani nukuttua. Töihin tullessa selkeni salaman lailla, et meille ei kaikesta vauvakuumeilusta huolimatta taida tulla enää yhtään lasta lisää. En usko selviäväni hengissä enää yhtään vauva-aikaa.

Onneks noi meidän pikku-ukot on pääsääntöisesti aika ihania, että tää äitiys on useimmiten ihan kivaa. Paitsi öisin, jolloin se on ihan hanurista. Jos ulkoistais ton lastenhoidon yöajaksi? Joku jolla on ihan hirvittävä vauvakuume, vois tulla meille muutamaksi viikoksi yöhoitajaksi. Eikä meille tarttis edes maksaa siitä, otettais ihan ilmaiseksi. Voitais Miehen kanssa siirtää sänky vaikka autotalliin, niin saatais nukkua rauhassa. Tai sit siirrettäis lapset autotalliin...

Kyllä tää varmaan jo 10 vuoden päästä on helpompaa...