Tunnustan. Minä katsoin taannoin (ja nauhotin loput) Livin "dokumentista", joka käsitteli lihavia vauvoja. Ja oli ihan tasan niin "laadukasta" tavaraa, mitä kyseisen kanavan tuotantoyhtiö yleensäkin lähettää (4D, LivD). Mut olihan siinä ihan pointtiakin.

Lyhykäisesti siis, Britanniassa joka viides äiti on sairaaloisen lihava. Tämä vaikuttaa mm. lapsen kokoon --> syntyvät lapset ovat yleensä isokokoisia, joka puolestaan taas aiheuttaa omat ongelmansa synnytyksiin. Toki isokokoisia vauvoja syntyy muillekin kuin lihaville, mutta ne lihavat äidit olivat nyt tämän ohjelman pääosassa. Ihan sivuraiteelle hypätäkseni, kyllä minulla ainakin pikkasen alapäätä vihlas ja rintalastassa kylmäs, kun eräskin vauva oli syntynyt kuusi kiloisena. Tsiisus! On siinä kuulkaa pakertaminen.

Mut siis se juttu, miksi asiasta kirjoitan, vaikka ohjelma (en voi käyttää sana dokumentti, koska mielestäni dokumentit on ihan jotain muuta kun seiska journalismia) noin muuten oli scheissea, oli se miten esim eräs äiti miltei itki, kun ihmiset syyttivät häntä lapsen suuresta koosta. Lapsi siis painoi jo kolmevuotiaana 32 kg, joka on suoraan sanottuna aika helvetin paljon. Ja siis lapsen paino selittyi ihan suoraan sillä, että lapsi oli lihava, ei muuten erityisen isokokoinen. Ja kun äitiä (joka muuten kuului siihen sairaalloisen lihava kategoriaan) haastateltiin, näytettiin muutamaan otteeseen myös perheen ruokailutottumuksia. Ei ole ihme et kolmivuotias on lihava, jos ruokavalio koostuu uppopaistetusta kalasta, perunoista, nugeteista jne. Äiti ei voi kieltää lapseltaan mitään, ja kaupasta ostetaan lapsen rakastaman lastenohjelman tuotteitta: muroja, pastaa, keksejä jne jne. Toisessa perheessä taas 1v tyttö painoi 13 kg ja oli 76 cm pitkä. Meillä Janne painaa 2-vuotiaana saman verran ja oli reilut 10 senttiä pidempi. Tässäkin perheessä äiti kertoi lapsen rakastavan ranskalaisia perunoita, ja niitä sekä uppopaistettua kalaa lapselle sitten tarjottiinkin.

Minähän en varmaan saa Vuoden Äiti palkintoa perheemme ruokailutottumusten vuoksi. Meillä kyllä yritetään syödä monipuolisesti ja paljon kasviksia, mut joskus se kaupan lihaperunasoselaatikko vaan on ihan älyttömän kätevää ruokaa. Ja meillä eivät pullat, karkit, jätskit ja mehut ole kokonaan kiellettyjä, mutta niiden syöntiä kyllä säädellään. Mut et tuollasen parivuotiaan ruokailusta päättäisi lapsi itse, no way. Onneksi meillä ei Janne ymmärrä tuon ns. roskaruoan päälle vielä mitään. Ranskalaiset on hyviä, niitä pystyy hyvin dippaamaan ketsuppiin ja nuolla perunan päältä ketsupin pois. Ei siis maksa vaivaa oikoa ruoanlaitossa tällä konstilla. Ihan peruskotiruoka uppoo parhaiten. Kyllä meillä määräävät vanhemmat mitä lapsi syö, vaikka lapset millaisia kilareita saisivatkin. Ja kyllä se ainakin minusta on ihan vanhempien vika, jos pikkulapset, jotka eivät sinne ruokakaapille tai kaupan herkkuhyllyille itse pääse, ovat lihavia. Minulta ei ainakaan lasten vanhemmille riittänyt juurikaan myötätuntoa, sori nyt vaan.