Niinhän siinä kävi, että meidän pienestä Jannesta tuli iso poika kertaheitolla Hermannin syntymän jälkeen. Ensin kyse oli vaan koosta, pikkumies näytti kamalan isolta pikkuveljensä rinnalla. Mutta viikkojen kuluessa on muutakin.

Meillä on alettu lopiltakin vieroittaa poikaa tuttipulloista. Ilta- ja aamumaito annetaan vielä hetken verran pullosta, kun poika haluaa juoda nämä maidot pitkällään. Mutta muuten kaikki juotetaan nokkamukista.

Tuttia Janne saa syödä vielä hetken aikaa. Kun jos tutti pojalta otetaan pois, rupeaa hän takuuvarmasti syömään Hermannin tutteja.

Pinnasängystäkin otettiin tuossa jokunen aika sitten reuna pois. Hyvin on poika sängyssä pysynyt. Janne tosin ei ole koskaan ollut mikään öisin heräilijä, joten sinällään helppo homma. Ja koska poika ei suostu enää nukahtamaan yksikseen, niin hänet on pakko nukuttaa, joten eipä hän nukkumaan mennessäkään karkaile punkastaan pois. Aamuisin poika tosin on onnistunut hiippailemaan ihan huomaamatta olohuoneeseen.

Potallakin on yritetty käydä. Huonolla menestyksellä. Pissa pottaan tulee aina joskus, mutta useimmiten ei. Alkuhan meillä oli suorastaan lupaava. Janne viihtyi potalla kirjaa lukien ja lähes poikkeuksetta teki jopa kakat. Mutta nyt sitten ei millään. Enkä ole sitten halunnut poikaa pottailuun pakottaa. Hienosti tosin kakan tulosta kerrotaan, just sillä hetkellä kun kakka on about vaipassa, mutta tuosta kai se lähtee.

Ison pojan jutuista huolimatta Janne on kuitenkin pieni poika, eilen istui hievahtamatta äidin sylissä miltei puoli tuntia, kun kerrankin siihen pääsi. Hermanni kun roikkuu äidin tississä jotakuinkin puolet siitä ajasta jonka on valveilla, ja yleensä nämä hetket ovat juuri samaan aikaan kun Jannekin äitiä kaipaisi, aamulla, päiväunien jälkeen, illalla nukkumaan mennessä jne.

Pienempi poikakin kävi ekassa neuvolassa tuossa alkuviikosta. Painoa oli tullut lisää reippaasti, lähtöpaino sairaalassa oli 3480g ja nyt kolme viikkoa myöhemmin 3860g. Pituutta oli 54,2 cm, joten hyvin poika kasvaa. No, vähemmälläkin syömisellä. Pahimmillaan meillä syödään tunnin välein. Kuten viime yönä. Odottelen jo suurella kaipauksella aikaa jolloin pojalle voi tuupata illalla puuroa vatsan täytteeksi, josko sitä nuo yösyömiset sillä rauhottuis. Mutta nyt pikkupoika vaatii maitobaaria avattavaksi, joten on mentävä.