Olen kuullut monelta taholta ylistyksiä vauvojen vyöhyketerapiasta, joten päätimme mekin sitten kokeilla tuolle meidän palopillille sitä. Ensimmäinen aika oli eilen. Vote karjui kuula punaisena koko hoidon ajan. Lieneekö syy sitten nälän vai kesken jääneiden päiväunien, mutta kokemus ei ollut kenellekään erityisen miellyttävä. Terapeutti varmaan laittoi asiakaslomakkeeseen maininnan korvatulpista tai kuulosuojaimista.

Hoito sai Voten suolistokaasut liikkeelle. Kamala rupsutus kuulunut viimeisen vuorokauden aikana molemmista päistä. Että kaipa hoito asiansa ajaa ainakin siinä mielessä. Kolme käyntiä on vielä varattu, mutta jos hoidosta ei tunnu olevan mitään apua, niin kaipa se on sama lopettaa. Pahimmat ilmavaivat meillä ovat olleet taaksejäänyttä elämää sen jälkeen kun jätimme Cuplatonit pois, eikä koliikkioireita ole ollut muutenkaan. Joten mahdollisesti hukkaamme vaan aikaa ja rahaa näillä käynneillä. Mutta onpahan ainakin kokeiltu. Seuraava aika on huomenna, ja tällä kertaa koitan syöttää Voten ennen käyntiä ihan kunnolla, josko lapsi olisi edes hieman rauhallisempi.

Itkua ja parkua riittää siis edelleen, mutta sellaista se kai vauvan kanssa on. Tosin niitä itkuttomiakin hetkiä on ollut, ja poika viihtyy esim. sitterissään erinomaisen hyvin hieman pitempiäkin aikoja. Edelleen meillä nukutaan ja syödään vaihtelevalla menestyksellä. Lisämaitoa annetaan noin kerran päivässä, tänään ajattelin kokeilla lisää illalla, josko nuo öiset syöttövälit hieman pidentyisivät. Alamme olla Miehen kanssa melko rikkipoikkiväsyneitä parin viime yön lyhyistä unista.

Illan kohokohta on P-velin ja tämän Tyttöystävän vierailu (toivottavasti tulevat). Nää Miehen iltavuoroviikot on aika kamalia..