Vaikka itseäni ehkä hieman (tai enemmän) harmittaakin tämä varhainen töihinlähtö, niin siitä huolimatta on hyvä että Mieskin saa olla lapsen kanssa kotona. Osien vaihduttua, melkeinpä huvittaa se, miten Mies on tajunnut ettei vauvan kanssa kotona olekaan ihan niin helppoa. Mies-polo on laihtunut, parta voi olla monenkin päivän sängellä, suihkussakaan ei ehdi käydä aamulla, hampaiden pesukin on siinä rajalla. Koti kuitenkin on siisti ja ruokaakin useimpina päivinä valmiina kun menen töistä kotiin.

Itse en enää yhtään ihmettele sitä, miksi niin moni pienen lapsen äiti näyttää suorastaan ränsistyneeltä. Jos  sattuu onnistamaan ja maailmaan putkahtaa yhtä huonosti vauva-aikana nukkuva pienoikainen kuin tuo meidän pikku-ukko, niin se itsensä tällääminen on ihan viimeisenä mielessä. Hampaat pestään jos ehditään, sama pätee hiusten kampaamiseen. Kotitöitä ei tehdä ellei ole ihan pakko. Ja silloinkin ne rajoittuvat niihin välttämättömiin. Itseäni on onni kohdannut siinä, että Mies ei ainakaan ääneen koskaan kritisoinut ulkomuotoani, mutta niitäkin miehiä varmasti on, joille vaimon ulkonäöllinen laskusuhdanne tulee yllätyksenä ja järkytyksenä.

Paljon löytyy myös niitä, jotka moittivat kotona olevaa äitiä siitä että huusholli on rempallaan. Kun äiti ei ole kun kotona lasten kanssa, eikä sillä ole muuta tekemistä kuin hoitaa lapset ja koti. Ellei kyseessä satu olemaan äärimmäisen helppoja lapsia, jotka nukkuvat yöllä hyvin ja ovat päiväaikaankin omatoimisia,  niin se aika menee yllättävän täysin lapsenhoitoon. Ja niin kuin Minna joskus ennen joulua osuvasti blogissaan kirjoitti, on hänelle ainakin tärkeämpää viettää aikaa lasten kanssa kuin siivota. Olen samaa mieltä, lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, siitä ajasta kannattaa nauttia mahdollisimman tehokkaasti. Siivota kerkiää sitten myöhemminkin.

Suosittelen siis jokaiselle isälle vanhempainvapaata. Ja jokaiselle töihin lähteneelle äidille isän asennetta (jos siis isänä sattuu olemaan edellä kuvatun kaltainen mies, joka valittaa vaimon ulkonäön repsahtamisesta, kodin sotkuista ja työpäivän päälle odottaa valmista lämmintä ateriaa, ätkähtää sohvalle kaljapullon kanssa maate ja huokailee miten raskasta töissä oli). Melko nopeaan varmaan sen koti-isänkin mieleen tulee, että töissä olis paljon helpompaa. Ja vielä loppuun on pakko lisätä, että minun Mieheni on aivan loistoyksilö. Jaksoi työpäivän päälle siivota, kun vaimo ei jaksanut tehdä sitä päivällä (tosin meillä se on Mies jota sotku enemmän haittaakin), ei ikinä valittanut jollei ruoka ollut valmiina, osallistui lapsenhoitoon jne. Että moneen kotiäitiin verrattuna pääsin itse todella helpolla. Miehellä kävi varmaan monen mielestä paska mäihä, kun sai laiskan vaimon ;o)