Ollaan edelleen koko perhe hengissä. Antti veti pe-la välisenä yönä 4h huutomaratonit ja valvotti kahta taloudessa sillä hetkellä ollutta äiti-ihmistä (=minä + äitini). Taloudessa olleet kaksi mieshenkilöä (Janne ja äitini mies) sen sijaan nukkua posottivat ihan kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Olispa kivaa olla mies.. Onneksi olimme mummolassa jossa oli äiti apuna, Mies kun kouluttautui viikonlopun toisaalla. Muuten olis varmaan ollut synkkä löydös sunnuntai-iltana meidän residenssissä..

Lauantain ohjelmaan sitten kuuluikin Mehiläinen. Kiitos sille taholle, joka on joskus keksinyt lapsivakuutuksen, ilman niitä moni vanhempi olis helisemässä julkisen terveydenhuollon puolella. Ja korvatulehdushan se pientä poikaa sitten edellisenä yönä oli karjuttanut. Puolitoista tuntia myöhemmin lähdimme särkylääke- ynnä antibioottireseptiä rikkaampana lääkäristä ulos. Ja jonkunlainen yörauha palasi talouteen. Jonkunlainen siksi, että yöllä heräillään ja kitistään ja karjutaan edelleen, mutta ei enää neljää tuntia. Ja ettei tässä kuopuksen korvatulehduksessa olis riittämiin kestämistä, niin sunnuntaiaamuna kuumeessa oli sitten Janne. Nyt meillä on kaksi sairasta pikkupoikaa kotona Miehen ilona. No, eipä pääse pojille tuleen liian paljon hoitopäiviä, kun ovat alvariinsa kotona sairastamassa.

Ja teille muille korvatulehduksista kärsivien lasten vanhemmille tiedoksi, että uusien tutkimustulosten mukaan antibiootti sit kuitenkin auttaa ja nopeuttaa korvatulehduksen paranemista. Tässä välissähän suositus oli, että korvatulehdukset menevät ohitse ilman antibiootteja ja kipuun annetaan särkylääkettä.

Ja jottei tämä tilanne olis yhtään helpompaa, niin minulla ranteet ja koko oikea käsi on niin helevetin kipeitä, että mikäli lasten sairastelulta sais nukuttua, niin omat säryt sitten pitävät hereillä. Eikä muuten sitten auta särkylääkkeet, eikä kipugeelit. On vaan kärsittävä...