Janne puhuu jo aivan järjettömän paljon. Suu aukeaa aamulla samaan aikaan silmien kanssa, ja sulkeutuu illalla samaan aikaan silmien kanssa. Tosin poikkeuksiakin on, kun poikaa jutelee aika ajoin unissaan.

Otsikon pummitäti on tietenkin kummitäti, pimppaeno Timppa-eno ja kaasuhousut ovat kurahousut. Kaksi ensimmäistä ovat jotenkin loogisia, mutta viimeisestä ei ole hajuakaan miten sana on tuollaiseksi väännetty. No, tärkeintä lienee se, että ymmärretään toisiamme. Aina ei ymmärretä. Janne esim. hokee sanaa "mantika". Joka ei siis ole mansikka. Ehkä se on joku pojan omakeksimä sana joka tarkoittaa jotain jonka pikkumies vain itse tietää.

Lauseissa on yleensä kolme sanaa, joskus neljäkin. Yhdyssanoja tulee paljon, leppäkerttu, kiiltomato, pakettiauto, piipaa-auto, rekka-auto, roska-auto, pikkuauto (miten niin meidän poika muka on kiinnostunut autoista?).

Noin muuten blogi viettää muuttokiireiden vuoksi hiljaiseloa. Meillä eletään laatikkovuorten keskellä, ihan itteäkin jänskättää koska joku pino kaatuu haudaten koko perheen alleen.