Alkuviikosta olin sängyssä valmiina menossa nukkumaan ennen puoli yhtätoista. Sentään oli maanantai, ettei perjantai. Tosin noita kympiltä nukkumaan perjantai-iltojakin on nähty.. Ei siinä vielä mitään, mutta aamulta sitten heräsin kuudelta. Herätyskellon suosiollisella avustuksella, mutta kuitenkin. Ja töissä olin vähän jälkeen seitsemän. Ja joka paikka on sitten kipeänä. Olis kauheen kiva sanoa, että oon rehkiny salilla niin paljon, että lihakset on kipeet. Mutta ei. Eilen kävin kyllä salilla, mutta en siellä kyllä niin pitkään ollut, saati tehnyt mitään sellaista, mistä selkä tulisi noin järkyttävän kipeäksi. Köpönä on kiva olla…


Mutta kun kerran aiheeseen päästiin, niin puhutaan sitten laihdutuksesta. Olen jäänyt jumivaiheeseen. Miehellä on loma, ja olemme käyneet useamman kerran viikossa ulkona syömässä kaikkea ei niin terveellistä. Yllättävää kyllä, paino ei ole noussut, kuten pelkäsin. Edelleen siis ollaan siellä alemmalla kymmenellä. Mutta eipä se ole pudonnutkaan. Ilmesesti tuo makuuhuonesamba kuluttaa kaloreita, mutta ei ihan niissä määrin, kuin niitä olen itseeni ahtanut ;o)


Järkytyksen kauhistus sen sijaan oli, kun katselin itsestäni otettuja valokuvia. Herranen aika mikä  syöttöpossu oikein olen. Jotenkaan sitä ei tajua kun itseään peilistä katsoo. Tuli lieviä itseinhon tuntemuksia. Tai ei ihan niin lieviäkään. Hyvä kun pystyin antaa Miehen koskea minuun. Ensi viikolla sitten palaan jälleen kerran ruotuun.